Kaunis päivä

Aamulla heräsin painajaiseen. Iltapäivällä lähdin kävelylle. Kävelin uusia reittejä, tutustuin asuinalueemme osiin, joita en tiennyt olevankaan. Ulkona on niin kaunista. Tänään on silmiähäikäisevän aurinkoinen ja kauniin luminen sää. Tajusin vasta tähän istahdettuani, että olisi pitänyt ottaa valokuva kävelyllä käydessäni. Mutta toisaalta, ehkä parempi näin. Sain täyden latauksen kauniista säästä ja rauhallisesta tahdista, eikä huomioni siirtynyt kuvauskohteiden bongailuun.

Olen saanut tänään lisätietoa, päivämääriä, hymiöillä rikastettuja viestejä ja yhden hyväntuulisen puhelun. Oloni on rauhallinen ja yhtäkkiä huomasin, miten hyvin asiani ovatkaan. Minä olen, iloitsen ja tiedän mitä nyt teen. Minä annan mahdollisuuden uudelle, lakaisematta vanhaa roskakoriin. Vaalin, kehityn ja kokeilen. Opin uutta ja rakennan vielä vanhaakin. Olen onnekas, koska minulla on siihen mahdollisuus.

Mutta seuraavaksi on välipalan ja iltapäiväteen aika.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Pikapostaus: Tee tärkeät päätökset mielenrauhasta käsin

Onko sinulle käynyt ikinä niin, että aiemmin suurena intohimona pitämäsi asia ei tunnu enää hyvältä? Yhtäkkiä kohtaat tilanteen, jossa et jaksa enää räpiköidä saavuttaaksesi aiemmat tavoitteesi? Aiemmin täysin järkkymättömältä tuntuva suunnanvalinta alkaakin tuntua ahdistavalta, väärältä ja mikä kauheinta: rajoittavalta.

Mitä kannattaa tehdä?

Itse olen päätynyt ratkaisuun, että tulee kuunnella itseään rauhallisessa mielentilassa. Paniikinomaisessa tunteiden viidakossa tehdyt ratkaisut saattavat jälkeenpäin kaduttaa, mutta harkitusti mielenrauhassa punnitut päätökset ovat yleensä oikeita.

Kaunista viikkoa sinulle, olkoon tämä viikko täynnä mielenrauhassa tehtyjä ratkaisuja.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Alakulo

Ammatillinen alakulo

Olen ollut viime viikot vähän ammatillisesti alakuloinen. Liioittelisin, jos sanoisin olevani ammatillisesti masentunut, mutta alakuloinen on mielestäni sopivampi ilmaisu. En muista, onko minulla ollut ammatillisesti tällaista oloa koskaan. Ajattelen ammatistani paljon asioita, joita en meinaa uskaltaa tutkia. Olen kohdannut haasteita, joiden en odottanut lyövän minua näin kovalla kädellä. Tunnen olevani kovin yksin näiden asioiden kanssa ja tunnen väsymystä ja turhautumista kaiken yrittämisen jälkeen.

Olen alkanut miettiä vaihtoehtoja ja tehnyt uusia polkuja mahdollisiksi. Katsotaan. Olen päässyt välivaiheeseen ja huomenna toivon saavani vastauksia. Odotan valon hilkahdusta, helpotuksen huokausta, toivottomuuden väistymistä. Odotan säännöllisyyttä, turvaa, uusia haasteita vastoinkäymisineen, uuden oppimista ja kehittymistä. Samalla tunnustan todellisiksi ylpeyden nielemisen, tulevat kysymykset ja mielipiteet. Kurjat toteamukset ja ennakkoasenteet.

Mietin, ehdinkö syödä aamulla puuroni vai siirtyisinkö leipään. Mitä jos en herää?

Mitä minä aina vain etsin ja odotan?

Jotain hyvääkin. Olen nukkunut paremmin viime yöt. Ruudut kiinni iltakymmeneltä -päätös otettiin käyttöön vasta kaksi päivää sitten ja energiaa on jo reilusti enemmän. Olen nukahtanut nopeammin ja herännyt virkeänä. Aamuinen voimattomuus tuntuu olevan tiessään.

Tiedän, että kaikki selviää vielä ja onneksi mieliala nousee päivittäin ilman, että asian eteen tarvitsisi tehdä mitään. Tänään tuntui hyvältä kirjoittaa. Myös moni muu asia tuntuu tänäänkin hyvältä ja olen iloinen siitä.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Minne olen menossa?

Hei. Kirjoittaminen on jäänyt moneksi viikoksi. Tai itseasiassa, tuo oli väärin sanottu. Yritetään uudestaan.

Hei. Julkaiseminen on jäänyt moneksi viikoksi. Olen aloittanut monen monta kirjoitusta tännekin, mutta yhtäkään en ole saanut loppuun. Olen viime aikoina miettinyt paljon ja kirjoitellut itselleni muistiin tärkeiltä tuntuvia ajatuksia. Olen myös kirjoittanut sadunalkuja sekä kaksi pätkää mahdolliseen kauhunovelliin. Olen siis todella kirjoittanut, mutta en ole julkaissut täällä mitään pitkään aikaan.

Yksi syy sille, miksi kirjoittelu on jäänyt, on poukkoillut mielessäni jo loppusyksystä asti. En oikein tiedä, mihin keskittyisin Aikaisessa tiaisessa. Alun alkaenhan tästä piti tulla organisointiblogi, sitten aihe vaihtui rentoon elämänmenoon, arkeen ja helppoon ruokaan. Nyt mukaan on tullut kirjoituksia vatsavaivoista, mutta niistäkään en jollain lailla jaksa enää kirjoittaa. Vatsani on välillä kiva ja välillä se ärähtelee, mutta en jaksa miettiä sitä enää tänne.

En ole kovin hyvä kirjoittamaan asioista, joita olen tehnyt tai olen ajatellut tehdä. Mietiskelen tahattomastikin todella paljon ja pääni sisällä tapahtuu jatkuvasti jotain. Kehittelen uusia liikeideoita, maailmoja, tarinoita, satuja, mietin läheisiäni, tulevaisuutta, menneitä asioita.. vaikka ja mitä. Luulisi, että tästä kaikesta olisi paljon ammennettavaa blogisivustolle. Mutta sanotaan vaikka niin, että minun on vaikea ehtiä kirjoittamaan sitä mukaa, kun ajatuksia syntyy. Ajatukseni myös poukkoilevat paljon asiasta toiseen ja innostun aina vähäksi aikaa ihan täysillä jostain asiasta. Parin viikon kuluttua saatan olla jo kyllästynyt aiheeseen.

Tässä välissä leikin vähän kääpiöhamsterini kanssa, joka on muuttunut ihanan sosiaaliseksi tässä vuoden aikana. Hän on myös hyvin hauskan ja hämmästyneen näköinen talviturkissaan, sillä pikkuiset kulmakarvatkin ovat muuttuneet valkoisiksi. Yhtäkkiä tajusin, että sillähän on tänään syntymäpäivä! Onnea pikkuiselle!

No niin, saa ihan uusia ulottuvuuksia nämä kirjoitukset, kun kerron hamsterin syntymäpäivästäkin. Tämä ei nyt välttämättä kuulosta kypsän aikuisen kirjoittamalta, mutta aloin nyt miettiä, mitä keksisin antaa pienelle lahjaksi tänään.

Mutta takaisin asiaan. Olen miettinyt sellaistakin vaihtoehtoa, että alkaisin kirjoittaa tänne enemmän luovaa tekstiä, eikä niinkään tällaista resepti- ja asiatekstiä. Olen nimittäin taas innostunut luovasta kirjoittamisesta. Kirjoitin joululahjaksi yhden sadun, jonka ansiosta kipinä syttyi ja olen sen jälkeen  aina silloin tällöin kirjoitellut uusia tarinanpätkiä ylös. Varmastikaan minun ei kannata kuitenkaan heti laittaa koko sivua uusiksi ja poistaa kaikkea jo kirjoittamaani, vaan ennemmin voisin tehdä luovalle kirjoittamiselle oman kategoriansa. Ehkä teen niin.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
magical-1090663_1920

Armollista ja tunnelmallista joulua

Olen kirjoitellut nyt pitkään ruuasta ja halusin välillä kirjoittaa jostain aivan muusta. Ainakin jouluinen leipäohje on vielä ennen aattoa tulossa, mutta keskitytään hetki aivan muihin asioihin. Ruuasta kirjoittelu kuuluu ehdottomasti niihin aiheisiin, joista blogissani haluan kirjoittaa, mutta haluan sen sisältävän myös muuta. Tänään kirjoitankin armosta, sillä se jos mikä on näin joulun alla ajankohtaista.

Millaisen joulun olet suunnitellut? Oletko kuvitellut aattoillan jo valmiiksi mielessäsi: kuinka kuusi on kauniin symmetrisesti koristeltu, joulupöydästä ei puutu ainuttakaan perinneruokaa ja koti kiiltää pölyttömyyttään? Oletko suunnitellut ennen joulua tyhjentäväsi jokaisen kaapin, organisoivasi vaatteet, lahjoittavasi osan pois? Ehkä kirpputorilta vielä ehtisi varata pöydän, jossa kaiken ylimääräisen voisi myydä parempaan käyttöön? Aiotko valmistaa kaikki ruuat itse, myös ne, joita kukaan ei välitä syödä? Oletko aikeissa tehdä kaikille tuttavillesi itse lahjat, vaikka et millään keksi, missä välissä ehtisit ne kaikki tehdä?

Kuvittelen välillä itsekin mielessäni tuota täydellistä aattoiltaa, jolloin joululaulut soivat taustalla syödessämme, Lumiukko pyörii televisiossa, eikä ole kiirettä eikä hätää. Olen jo muutaman vuoden viettänyt joulua keskenään mieheni kanssa. Ensimmäisenä vuonna joulunalusaika kului pienessä hätäilyssä, sillä silloin ajatukset täydellisestä yhteisestä joulusta olivat vahvimmillaan. Ajattelin kaiken käyvän nopeasti ja helposti. Tietysti, koska olin aina ennen viettänyt juhlaa lapsuudenkodissani, jossa joku muu hoiti suurimman osan jouluvalmisteluista, eli minulla ei ollut selvää käsitystä valmistelujen todellisesta määrästä.

Jo tuo ensimmäinen joulu poissa vanhempien luota osoittautui kuitenkin aivan yhtä ihanaksi, kuin kaikki aiemmat joulut. Kaikki ei mennyt putkeen, esimerkiksi piparien paisto viivästyi ja jäi lopulta aattoaamuun. Niistäkin ensimmäinen erä kärähti – ja kunnolla. Tästä saimme kuitenkin vain hyvät naurut ja seuraava pellillinen näytti jo ihan syömäkelpoiselta. Kaikki ei siis ollut täydellisesti, mutta meille kaikki oli täydellistä. Joulussa onkin enemmän kyse rauhoittumisesta, tunnelmasta ja rakkaudesta. On tärkeintä olla niiden lähellä, joista välittää.

Itselläni on ollut tänä vuonna hyvin aikaa valmistautua jouluun, mutta silti olen varautunut siihen, että kaikkea en ehdi tehdä, mitä olen suunnitellut. Olen pitänyt pääprioriteettina ruokien valmistamista, sillä fodmap-ruokavaliota noudattavana minulle on tärkeää tietää, mistä ainesosista ruuat on valmistettu. Laatikoiden määrä on meillä kuitenkin minimissä ja joitain ruokia saadaan anopiltani – ja se onneksi helpottaa hommaa. Valmistin itsekin taas suuremman satsin porkkanalaatikkoa ja joulutorttuja ja vein vanhemmilleni, niinkuin olen tehnyt jo muutamana vuonna. Tällainen pieni auttaminen jo luo joulun tunnelmaa ja tekee hyvän mielen sekä itselle että vastaanottajalle. Etenkin, kun vanhempani eivät olettaneet minun tekevän mitään, vaan tein ne omasta tahdostani ja koska minulla oli siihen hyvin aikaa.

Olen viime vuosien aikana huomannut, miten ihminen aina kuvittelee, että aikaa on paljon enemmän, kuin sitä todellisuudessa on. Tätä hahmottaakseni olenkin alkanut katsoa kellosta suoraan aikaa ja miettiväni pisimmän mahdollisen ajan, joka mihinkin tekemiseen voi mennä. Aina tämä ei onnistu, vaan optimistinen mieleni kuvittelee, että ehdin tosiaan tehdä vartissa tunnin lenkin. Yhä useammin olen kuitenkin saanut apua tästä menetelmästä, että katson kelloa ja mietin, miten kauan minulla on aiemmin mennyt samantyylisten asioiden tekemisessä. Pyrin myös laskemaan mukaan ne hetket, jolloin minun pitää saada rauhoittua, jotta en ala käydä ylikierroksilla. Tämä pieni suunnittelu on vähentänyt paljon turhautumista. Olen ennen luullut, etten vain ole tarpeeksi nopea ja tehokas, vaikka kyse ei oikeasti ole siitä. Sillä olenhan minä ihan tarpeeksi tehokas, innokas mieleni vain välillä erehtyy kuvittelemaan, että kaksi minuuttia riittää kaupassa käyntiin. Tätä jännää mielen ominaisuutta kutsutaan ainakin nimellä optimismivääristymä, josta esimerkiksi ihana Katri Manninen on kirjoittanut blogissaan monestakin eri näkövinkkelistä – suosittelen tutustumaan 🙂

Mutta tosiaan, olen siis täysin valmistautunut siihen, että jouluaattoon mennessä osa paperikasoista on edelleen järjestämättä ja osa huonekaluista lepää tyytyväisinä tomukerroksen alla. Se on ihan ok, eikä haittaa mitään. Samaten ajattelen, että vaikka mieheltäni jäisi puolitiehen jokin joulutekeminen, ei sillä ole loppujen lopuksi niin väliä. Tärkeintä on, että saamme viettää yhdessä joulua.

Toivon, että jokainen voi antaa jouluna itselleen ja läheisilleen armoa ja ymmärrystä. Vaikka toivottu lahja jäisi saamatta, lempijouluruoka loppuisi kesken tai nurkissa vilistäisi villakoiria, voi joulusta silti tulla täydellinen.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Ideakiitoa yössä

Käykö sinulle koskaan niin, että olet aivan naatti puolet päivästä ja sitten kun pääset sänkyyn ja olet valmiina nukkumaan, silmäsi rävähtävätkin auki, eikä unentulosta ole tietoakaan? Minulle kävi viime yönä näin. Olen nukkunut liian vähän vajaan viikon ajan, eikä asiaa auttanut yhtään se, että yhtenä näistä öistä nukuin vain 4,5 tuntia. Univelka oli tuon jälkeen siis taattua tavaraa.

Liika valvominen tekee minulle helposti sen, että henkeäni alkaa ahdistaa ja muutenkin olen huomannut, että liian vähäisten unien jälkeen mielentilani on selvästi alhaisempi. En kykene samanlaiseen ideointiin, järjestelyyn, toiminnallisuuteen ja kekseliäisyyteen kuin parempien yöunien jälkeen. Tämä on varmasti kovinkin yleistä.

Viime yönä unettomuuteni syynä eivät olleet ulkopuoliset häiriötekijät, vaan oma mieleni, joka yleensä on yöunieni suurin odotuttaja. Pyörin hetken aikaa kuin hyrrä sängyssä ilman väsymyksen häivääkään ja sitten sain Idean. Aloin innoissani pohdiskella Ideaani ja kehitin sitä eteenpäin. Painoin tarkasti mieleeni kaikki ilahduttavat ajatukset ja jatkoideat, joita mieleeni juolahti. Lopulta minun oli pakko nousta ja hiippailla vessaan, jonka jälkeen tallustelin vielä keittiöön, nappasin kynän ja muistilapun ja kirjoitin ideani karkeasti lapulle muistiin. Tämä vanha niksi usein toimiii, mutta edelleen sänkyyn palattuani minun oli pakko yrittää rauhoittaa mieltäni. Minun ei kuitenkaan olisi ollut mitään järkeä alkaa yöntunteina ja univelkaisena alkaa kehitellä Ideaani sen pidemmälle, sillä aivoni eivät selvästikään olleet täydessä terässä. Sitä paitsi ajatus oli jo kirjoitettu ylös, joten Idean unohtamismahdollisuuttakaan ei ollut. Lisäksi olen jo aiemmin todennut, että on parasta tarkastella ideoitaan vasta rauhallisessa ja levollisessa mielentilassa. Keskellä yötä havaitsin olevani jopa hysteerinen ja selvästi unentarpeessa, eli en mitenkään parhaassa tilassa tärkeän Idean jalostamiseen.

Lopulta nukahdin, kun päätin tyhjentää mieleni ajatuksista ja keskittyä hetkeen. En yrittänyt pakottaa unta tulemaan, sillä se yleensä tuntuu vain vievän unimaata kauemmas. Lempeästi vain ohjasin itseäni tunnustelemaan peittoa ja tyynyä, lähinnä vain nauttimaan olostani. Viimein uni tuli.

Aamulla herätessäni ymmärsin heti, että olen nukkunut taas liian vähän, mutta uni ei olisi enää tullakseen. Yritin kuitenkin pitkään nukahtaa uudestaan, sillä minulla ei ollut tänään kiireinen aamu, eikä tälle päivälle ole muutenkaan montaa aikataulutettua asiaa. Uni ei kuitenkaan ottanut tullakseen. Vaikka en aamulla vielä edes fiilistellyt Ideaani, olin jotenkin jo innoissani ja vähän ylikierroksilla. Nousin siis sängystä ylös, menin keittämään teet ja nauttimaan aamuisen aloe vera -juomani. Idea tuntuu edelleen hyvältä, nyt vielä vähän järjellisemmästä tilassa ajatellen, eli hukkaan ei yökukkuminen mennyt.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Jouluruuat ja fodmap

Sain juuri viikonloppuna kehuja sopivasta julkaisutahdistani. Tuudittauduin kehuun tietysti välittömästi ja havahduin kirjoittamaan lisää vasta tänään. Edellisestä kirjoitelmastani on jo yli viikko – kääk! No, ei tauko blogia kaada (I think).

Olen heti joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen höpsähtänyt täysin kaikkeen jouluhommailuun. Tein porkkanalaatikot pakastimeen valmiiksi heti ensimmäisenä päivää ja asunto on jo melkein kokonaan koristeltu. Olen myös tehnyt käytöstä poistettuun terraarioon jouluisen metsäkuvaelman ja ulko-oveamme koristavat jouluvalot. Myös kynttelikköjä löytyy ja ajattelimme ottaa kuusenkin jo tällä viikolla esiin.

Taisin jossain kirjoituksessani jo mainita, että jouluruokien yhdistäminen fodmap-ruokavalioon on mietityttänyt minua melkoisesti. Nyt olen kuitenkin todennut, että selviän jouluruokailusta varmasti ihan hyvillä olotiloilla, kunhan pidän kohtuuden tietyissä ruuissa. Porkkanalaatikkoa väsätessäni huokaisin helpotuksesta, sillä käyttämääni ohjeeseen tulee vain 0,5 rkl siirappia. Olen ollut siinä käsityksessä, että siirappi ei sovi fodmap-ruokavalioon, mutta ainakin FODMAP-keittiöni -blogin listauksessa se oli luokiteltu kohtuullisesti nautittaviin ruoka-aineisiin. Tässäkin on varmasti taas parasta kuunnella itseään ja omaa vatsaansa. Olen nimittäin huomannut, että vaikka jokin ruoka-aine toimisi yhdelle, se ei välttämättä toimi toiselle, vaikka kyseessä olisi sama oireyhtymä.

Nyt kun siirappi on siis kohtuullisesti vapautettu käyttööni, iloitsen myös siitä uutisesta, että voin syödä pari piparkakkua! Ja jos pysyn kohtuudessa piparien kanssa, voin varmasti myös herkutella muutamalla Geishalla, jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti jouluun. Onneksi myös huikea määrä juustoista on laktoosittomia, joten minun ei tarvitse kärvistellä lempparisesonkiani ilman juustoherkkujani.

Katselin tuossa muutenkin läpi jouluruuista tekemäämme listaa ja nähtävästi syömiset menevätkin paljon helpommin fodmappina kuin aluksi kuvittelin. Lihapullat olen jo pitkään tehnyt kaurahiutaleisiin korppujauhojen sijaan ja nyt ei siis tarvitse vaihtaa kuin kermaviili laktoosittomaan. Rosollin jätän väliin punajuurien vuoksi, mutta pelkät keitetyt porkkanatkin maistuvat mainioilta. Kala nyt on kala, eli sitä voin syödä ihan rauhallisin mielin, samoin laktoosittomaksi tehty perunamuusi. Salaatinkin voi tehdä vaan sellaisista raaka-aineista, jotka kuuluvat fodmap-ruokavalioon. Quite simple!

Glögin ja tähtitorttujen kanssa olen vielä vähän mietiskelyosastolla. Kaupan glögiä en ole uskaltanut kovin paljoa juoda, mutta nyt löysin sopivan helpolta kuulostavan glögiohjeen tuolta aiemmin mainitsemastani FODMAP-keittiöni -blogista. Monen glögiohjeen kohdalla olen todennut niiden olevan liian hankalia tehdä, että tulisin niitä kokeilemaan. Tämä chai-teen valmistusta muistuttava glögiohje kuitenkin vaikutti helpolta ja menee varmasti kokeiluun.

Niin ja ne tähtitortut. Taikinan tekeminen itse vaikuttaa kaikilla löytämilläni ohjeilla niin työläältä, että todennäköisesti jää tekemättä. Mutta mikäli kuitenkin innostun, olen ajatellut Ihanan inkiväärin innoittamana käyttää porkkanahilloa luumuhillon tilalla, sillä luumu on minulle ehdottomasti yksi pahin mahavaivojen aiheuttaja. Porkkanahillostakin saa helposti fodmap-version, kun jättää hunajan pois ja lisää hillosokerin määrää.

Olen todella kiitollinen siitä, että jouluruokien kanssa pääsee kuitenkin näin vähällä reseptienmuuntelulla ja vaivannäöllä, vaikka herkkävatsainen onkin. Ihanaa joulunodotusta ja jouluruokafiilistelyä kaikille – sekä herkkä- että teräsvatsaisillekin! 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Mutakakku

Ylihelppo mutakakku tai mutakakkumuffinssit raakakaakaosta

Kurkkuni on ollut jo muutaman päivän kipeä. Tänä aamuna kipu oli taas pahentunut ja päätin pitää nokkani kiinni koko päivän. Nappasin työpöydältäni lehtiön ja kynän ja olen nyt siis aamusta asti kommunikoinut raapustellen, ilmeillen ja vimmatusti elehtien.

Fiilis on kyllä kummallinen, sillä olen nukkunut kurkkukivun vuoksi viimeiset pari yötä aika vähän. Toivottavasti kuitenkin pääsen pelkällä kurkkukivulla, eikä tule muita lenssun oireita. Ja parempi silti näin, että tauti tuli näin ennen joulua, eikä sitten jouluaattona!

Sairastelusta huolimatta minun alkoi ihan älyttömästi tehdä mieli suklaata. Ja kuivaruokakaapissa lojuikin raakakaakaojauhetta, joka pitäisi pikkuhiljaa käyttää pois, joten ryhdyin reseptin metsästykseen.

Löysin Kotikokin sivuilta todella helpon muffinssiohjeen. Aloin sitten puolikuntoisena ja pää pyörällä värkkäillä taikinaa, eikä kömmähdyksiltä vältytty. Ensin mittasin melkein puolet liikaa jauhoja ja ehdin jo sekoittaa ne kaakaon kanssa. Sitten heitin kananmunien joukkoon tarkoitettua sokeria jauhojen sekaan ja lopuksi aloin nuukailla rasvan kanssa. Rasvan vähentäminen ei kyllä haitannut, sillä tästä tuli vähemmälläkin todella hyvää ja täyteläistä.

Meillä ei sattunut olemaan muffinssivuokia, joten päätin kumota taikinan irtopohjavuokaan, eli tehdä matalan kakun. Tällä taikinalla voi tehdä siis kumman vain, kakun tai muffinssierän.

En ole saanut mistään varmaa tietoa kookospalmusokerin sopivuudesta fodmap-ruokavalioon, mutta käytin sitä tässä itse. Yksi ravintoterapeutti kerran sanoi minulle, että valkoinen sokeri sopisi paremmin ja se olikin kauhun hetki. Tämä oli kuitenkin se sama ravintoterapeutti, joka suositteli minulle myös muun muassa niitä viinirypäleitä, jotka myöhemmin paljastuivat sopimattomiksi tähän ruokavalioon. No, mutta pointtina se, että käytä sitä makeuttajaa, minkä (vatsasi) parhaaksi koet.

Käytin ohjeessa luomukanojen ensimunia, jotka ostin aiemmin tällä viikolla REKO:n kautta. Kuulemani mukaan kyseiset munat ovat kanojen ensimmäisiä munia, eli ne vielä harjoittelevat munimista. Sen vuoksi koko on hyvin pieni ja on niiden kanssa koettu muitakin yllätyksiä. Nimittäin, suuressa osassa kananmunista on ollut yhden sijaan kaksi pientä keltuaista. En ollut ikinä ennen nähnyt, onko joku muu? Maku oli kuitenkin taivaallinen, eli ei vaikuttanut siihen mitenkään 🙂

Sovelsin tuota löytämääni ohjetta sekä tarkoituksella että vahingossa niin paljon, että nakuttelin oman versioni tähän alas. Mies oli kyllä pikkuisen yllättynyt kotiin palatessaan, kun olin sanonut tekeväni perunamuusia ja pöydällä odottikin suklaakakku.

 

Ylihelppo mutakakku tai mutakakkumuffinssit raakakaakaosta

100 g kookosöljyä
100 g (laktoositonta) voita
9 rkl raakakaakaojauhetta
4 dl (kookospalmu)sokeria
2,5 dl hienoa gluteenitonta jauhoseosta
5 pientä kananmunaa

1. Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöiset kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi (n. 5-10 min).

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vaahdon joukkoon, lisää lopuksi myös sulatetut rasvat.

3. Annostele muffinssivuokiin tai voideltuun irtopohjavuokaan.

4. Paista muffinsseja n. 9 minuuttia 200:ssa asteessa, jolloin sisältö jää vähän löysäksi. Irtopohjavuuassa olevaa kakkua saa paistaa n. 12-14 minuuttia uunista riippuen. Kakku saa jäädä mutakakun tapaan sisältä löysäksi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Mustikkapullapuuro

Mustikkapullapuuro uunissa – fodmap-versio

Tämä on sellainen resepti, jonka nimeen ei voi olla ihastumatta! Ainakaan minä en voinut, kun olin jo monta päivää kärsinyt oudosta makeanhimosta ja melkein kaikki mitä minun oli tehnyt mieli, ei sopinut fodmap-ruokavalioon. Tänään, kun päivällisen jälkeen makeanhimo taas yllätti, kaivoin pullapuuron reseptin esiin ja skannasin jääkaapin sisällön katseellani.

Alkuperäinen resepti löytyy siis Wellberriesin sivuilta. Se näytti ja vaikutti todella herkulliselta, mutta valitettavasti sisälsi kuitenkin ainesosia fodmap-ruokavalion ulkopuolelta, eli minunkaan vatsani ei tätä siis täysin sellaisenaan olisi hyväksynyt. Päätin siis tehdä siitä meille vatsavaivaisille vähän lempeämmän version.

Osan aineksista tosin vaihdoin vain siksi, että kaapistani ei löytynyt niitä. Siksi esimerkiksi ceylon-kanelista tippui ceylon pois ja vanilijajauhe onkin minun versiossani vaniliinisokeria. Kananmunia laitoin vain kaksi, koska enempää ei jääkaapissa ollut. Huomenna saan onneksi hakea suoraan lähituottajalta kennollisen luomumunia, että hyvää kannattaa odottaa.

Mikäli makunystyräsi kaipaavat enemmän makeutta, voit lisätä puuroon haluamaasi sokeria ja käyttää maidon sijasta kermaa. Minua on vähän harmittanut tuo kookosmaidon vaihtaminen lehmänmaitoon, mutta lehmänmaito tuntuu vain sopivan paremmin vatsalleni. Ennen käytin siis molempia vähän fiiliksen, ruuan ja tilanteen mukaan, mutta nyt olen ainakin toistaiseksi luopunut kookosmaidosta ja -kermasta, koska ne eivät kuulemma välttämättä sovi ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville. Makeuttaminen on tällä ruokavaliolla myös vähän haastavampaa, kun esimerkiksi siirapit, hunaja ja taatelit ovat poissa pelistä. Mutta mitäpä tuosta silti masentumaan, onneksi banaania voi käyttää!

Tämän kokkauskokemuksen kautta muuten opin myös, että palsternakka ottaa pidemmän raastamisajan kuin kaverinsa porkkana. Tai sitten aika vain tuntui pitkältä, kun odotin niin malttamattomana valmiin pullapuuron makua. Namiahan se oli – kiitos vielä alkuperäisestä reseptistä Wellberriesin Tuulialle 🙂

 

Mustikkapullapuuro uunissa

5 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
2 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl vaniliinisokeria
1 tl kurkumaa
0,5 tl suolaa
1 banaani
3 dl laktoositonta maitoa tai kuohukermaa
1 dl vettä
2-3 kpl kananmunia
2,5 dl mustikoita (tai muita marjoja)
n. 200 g palsternakkaa
neitsytkookosöljyä öljyämiseen
(sokeria)

Tarjoiluun: banaania, laktoositonta kuohukermaa tai maitoa, kanelia

  1. Raasta palsternakat mahdollisimman hienoksi raasteeksi.
  2. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja öljyä uunivuoka.
  3. Muussaa banaani haarukalla.
  4. Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja märät keskenään. Lisää mustikat viimeiseksi, jotta ne eivät mene täysin mössöksi.
  5. Yhdistä seokset, sekoita ja kaada uunivuokaan tasaisesti. Anna paistua uunissa n. 20-30 minuutin ajan, kunnes pinta on saanut väriä ja uunipuuro on hyytynyt.
Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Ruokalista vk 47/2015

Saimme eilen väsättyä tämän viikon ruokalistan valmiiksi. Tästäkin maanantaista tuli jämäruokapäivä lukuisien jääkaapissa majailevien säilytysrasioiden ansiosta.

Veljeni on tulossa viikonloppuna kylään, joten lauantaina ajattelimme vähän herkutella omatekoisilla hampurilaisilla. Sain vielä kehotuksen lisätä ranskalaiset ja nakit listaan, mutta omalle lautaselleni ne eivät todennäköisesti päädy. Yritän pitää nyt parempaa huolta vatsani hyvinvoinnista ja jätänkin ihan mielihyvin ärsyttävät ruuat vähemmälle. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin nyt myönnettävä, että söin tänään muutaman karkin. Ei mahtanut mitään. Itsekuri oli päivän liikuntasuorituksen jälkeen jo käytetty.

Mutta ruokalistat tosiaan. Olemme ennen tehneet ruokalistat aluksi ihan paperisina ja kiinnittäneet ne jääkaapin oveen, mutta viime viikolla keksin siirtää homman sähköiseen muotoon. Tein viime viikon ruokalistan Evernoteen ja jaoin kyseisen muistikirjan miehelleni. Näin pystymme molemmat helposti tarkistamaan ja tekemään listaan muutoksia aina tarpeen mukaan. Se etu tässä myös on, että listojen kierrättäminen on helpompaa ja kätevämpää kuin paperiversioiden kohdalla. Mutta pitemmittä kirjoituksitta, alla tämän viikon ruokalista.

Ruokalista vk 47

Ma
Jämäruokapäivä

Ti
Kanariisipaistos
Salaattia

Ke
Eilisiä

To
Kanakeitto

Pe
Eilisiä

La
Hampurilaisia
Ranskalaiset ja nakit

Su
Muusia ja jauhelihakastiketta

Facebooktwittergoogle_pluspinterest