magical-1090663_1920

Armollista ja tunnelmallista joulua

Olen kirjoitellut nyt pitkään ruuasta ja halusin välillä kirjoittaa jostain aivan muusta. Ainakin jouluinen leipäohje on vielä ennen aattoa tulossa, mutta keskitytään hetki aivan muihin asioihin. Ruuasta kirjoittelu kuuluu ehdottomasti niihin aiheisiin, joista blogissani haluan kirjoittaa, mutta haluan sen sisältävän myös muuta. Tänään kirjoitankin armosta, sillä se jos mikä on näin joulun alla ajankohtaista.

Millaisen joulun olet suunnitellut? Oletko kuvitellut aattoillan jo valmiiksi mielessäsi: kuinka kuusi on kauniin symmetrisesti koristeltu, joulupöydästä ei puutu ainuttakaan perinneruokaa ja koti kiiltää pölyttömyyttään? Oletko suunnitellut ennen joulua tyhjentäväsi jokaisen kaapin, organisoivasi vaatteet, lahjoittavasi osan pois? Ehkä kirpputorilta vielä ehtisi varata pöydän, jossa kaiken ylimääräisen voisi myydä parempaan käyttöön? Aiotko valmistaa kaikki ruuat itse, myös ne, joita kukaan ei välitä syödä? Oletko aikeissa tehdä kaikille tuttavillesi itse lahjat, vaikka et millään keksi, missä välissä ehtisit ne kaikki tehdä?

Kuvittelen välillä itsekin mielessäni tuota täydellistä aattoiltaa, jolloin joululaulut soivat taustalla syödessämme, Lumiukko pyörii televisiossa, eikä ole kiirettä eikä hätää. Olen jo muutaman vuoden viettänyt joulua keskenään mieheni kanssa. Ensimmäisenä vuonna joulunalusaika kului pienessä hätäilyssä, sillä silloin ajatukset täydellisestä yhteisestä joulusta olivat vahvimmillaan. Ajattelin kaiken käyvän nopeasti ja helposti. Tietysti, koska olin aina ennen viettänyt juhlaa lapsuudenkodissani, jossa joku muu hoiti suurimman osan jouluvalmisteluista, eli minulla ei ollut selvää käsitystä valmistelujen todellisesta määrästä.

Jo tuo ensimmäinen joulu poissa vanhempien luota osoittautui kuitenkin aivan yhtä ihanaksi, kuin kaikki aiemmat joulut. Kaikki ei mennyt putkeen, esimerkiksi piparien paisto viivästyi ja jäi lopulta aattoaamuun. Niistäkin ensimmäinen erä kärähti – ja kunnolla. Tästä saimme kuitenkin vain hyvät naurut ja seuraava pellillinen näytti jo ihan syömäkelpoiselta. Kaikki ei siis ollut täydellisesti, mutta meille kaikki oli täydellistä. Joulussa onkin enemmän kyse rauhoittumisesta, tunnelmasta ja rakkaudesta. On tärkeintä olla niiden lähellä, joista välittää.

Itselläni on ollut tänä vuonna hyvin aikaa valmistautua jouluun, mutta silti olen varautunut siihen, että kaikkea en ehdi tehdä, mitä olen suunnitellut. Olen pitänyt pääprioriteettina ruokien valmistamista, sillä fodmap-ruokavaliota noudattavana minulle on tärkeää tietää, mistä ainesosista ruuat on valmistettu. Laatikoiden määrä on meillä kuitenkin minimissä ja joitain ruokia saadaan anopiltani – ja se onneksi helpottaa hommaa. Valmistin itsekin taas suuremman satsin porkkanalaatikkoa ja joulutorttuja ja vein vanhemmilleni, niinkuin olen tehnyt jo muutamana vuonna. Tällainen pieni auttaminen jo luo joulun tunnelmaa ja tekee hyvän mielen sekä itselle että vastaanottajalle. Etenkin, kun vanhempani eivät olettaneet minun tekevän mitään, vaan tein ne omasta tahdostani ja koska minulla oli siihen hyvin aikaa.

Olen viime vuosien aikana huomannut, miten ihminen aina kuvittelee, että aikaa on paljon enemmän, kuin sitä todellisuudessa on. Tätä hahmottaakseni olenkin alkanut katsoa kellosta suoraan aikaa ja miettiväni pisimmän mahdollisen ajan, joka mihinkin tekemiseen voi mennä. Aina tämä ei onnistu, vaan optimistinen mieleni kuvittelee, että ehdin tosiaan tehdä vartissa tunnin lenkin. Yhä useammin olen kuitenkin saanut apua tästä menetelmästä, että katson kelloa ja mietin, miten kauan minulla on aiemmin mennyt samantyylisten asioiden tekemisessä. Pyrin myös laskemaan mukaan ne hetket, jolloin minun pitää saada rauhoittua, jotta en ala käydä ylikierroksilla. Tämä pieni suunnittelu on vähentänyt paljon turhautumista. Olen ennen luullut, etten vain ole tarpeeksi nopea ja tehokas, vaikka kyse ei oikeasti ole siitä. Sillä olenhan minä ihan tarpeeksi tehokas, innokas mieleni vain välillä erehtyy kuvittelemaan, että kaksi minuuttia riittää kaupassa käyntiin. Tätä jännää mielen ominaisuutta kutsutaan ainakin nimellä optimismivääristymä, josta esimerkiksi ihana Katri Manninen on kirjoittanut blogissaan monestakin eri näkövinkkelistä – suosittelen tutustumaan 🙂

Mutta tosiaan, olen siis täysin valmistautunut siihen, että jouluaattoon mennessä osa paperikasoista on edelleen järjestämättä ja osa huonekaluista lepää tyytyväisinä tomukerroksen alla. Se on ihan ok, eikä haittaa mitään. Samaten ajattelen, että vaikka mieheltäni jäisi puolitiehen jokin joulutekeminen, ei sillä ole loppujen lopuksi niin väliä. Tärkeintä on, että saamme viettää yhdessä joulua.

Toivon, että jokainen voi antaa jouluna itselleen ja läheisilleen armoa ja ymmärrystä. Vaikka toivottu lahja jäisi saamatta, lempijouluruoka loppuisi kesken tai nurkissa vilistäisi villakoiria, voi joulusta silti tulla täydellinen.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Ideakiitoa yössä

Käykö sinulle koskaan niin, että olet aivan naatti puolet päivästä ja sitten kun pääset sänkyyn ja olet valmiina nukkumaan, silmäsi rävähtävätkin auki, eikä unentulosta ole tietoakaan? Minulle kävi viime yönä näin. Olen nukkunut liian vähän vajaan viikon ajan, eikä asiaa auttanut yhtään se, että yhtenä näistä öistä nukuin vain 4,5 tuntia. Univelka oli tuon jälkeen siis taattua tavaraa.

Liika valvominen tekee minulle helposti sen, että henkeäni alkaa ahdistaa ja muutenkin olen huomannut, että liian vähäisten unien jälkeen mielentilani on selvästi alhaisempi. En kykene samanlaiseen ideointiin, järjestelyyn, toiminnallisuuteen ja kekseliäisyyteen kuin parempien yöunien jälkeen. Tämä on varmasti kovinkin yleistä.

Viime yönä unettomuuteni syynä eivät olleet ulkopuoliset häiriötekijät, vaan oma mieleni, joka yleensä on yöunieni suurin odotuttaja. Pyörin hetken aikaa kuin hyrrä sängyssä ilman väsymyksen häivääkään ja sitten sain Idean. Aloin innoissani pohdiskella Ideaani ja kehitin sitä eteenpäin. Painoin tarkasti mieleeni kaikki ilahduttavat ajatukset ja jatkoideat, joita mieleeni juolahti. Lopulta minun oli pakko nousta ja hiippailla vessaan, jonka jälkeen tallustelin vielä keittiöön, nappasin kynän ja muistilapun ja kirjoitin ideani karkeasti lapulle muistiin. Tämä vanha niksi usein toimiii, mutta edelleen sänkyyn palattuani minun oli pakko yrittää rauhoittaa mieltäni. Minun ei kuitenkaan olisi ollut mitään järkeä alkaa yöntunteina ja univelkaisena alkaa kehitellä Ideaani sen pidemmälle, sillä aivoni eivät selvästikään olleet täydessä terässä. Sitä paitsi ajatus oli jo kirjoitettu ylös, joten Idean unohtamismahdollisuuttakaan ei ollut. Lisäksi olen jo aiemmin todennut, että on parasta tarkastella ideoitaan vasta rauhallisessa ja levollisessa mielentilassa. Keskellä yötä havaitsin olevani jopa hysteerinen ja selvästi unentarpeessa, eli en mitenkään parhaassa tilassa tärkeän Idean jalostamiseen.

Lopulta nukahdin, kun päätin tyhjentää mieleni ajatuksista ja keskittyä hetkeen. En yrittänyt pakottaa unta tulemaan, sillä se yleensä tuntuu vain vievän unimaata kauemmas. Lempeästi vain ohjasin itseäni tunnustelemaan peittoa ja tyynyä, lähinnä vain nauttimaan olostani. Viimein uni tuli.

Aamulla herätessäni ymmärsin heti, että olen nukkunut taas liian vähän, mutta uni ei olisi enää tullakseen. Yritin kuitenkin pitkään nukahtaa uudestaan, sillä minulla ei ollut tänään kiireinen aamu, eikä tälle päivälle ole muutenkaan montaa aikataulutettua asiaa. Uni ei kuitenkaan ottanut tullakseen. Vaikka en aamulla vielä edes fiilistellyt Ideaani, olin jotenkin jo innoissani ja vähän ylikierroksilla. Nousin siis sängystä ylös, menin keittämään teet ja nauttimaan aamuisen aloe vera -juomani. Idea tuntuu edelleen hyvältä, nyt vielä vähän järjellisemmästä tilassa ajatellen, eli hukkaan ei yökukkuminen mennyt.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Jouluruuat ja fodmap

Sain juuri viikonloppuna kehuja sopivasta julkaisutahdistani. Tuudittauduin kehuun tietysti välittömästi ja havahduin kirjoittamaan lisää vasta tänään. Edellisestä kirjoitelmastani on jo yli viikko – kääk! No, ei tauko blogia kaada (I think).

Olen heti joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen höpsähtänyt täysin kaikkeen jouluhommailuun. Tein porkkanalaatikot pakastimeen valmiiksi heti ensimmäisenä päivää ja asunto on jo melkein kokonaan koristeltu. Olen myös tehnyt käytöstä poistettuun terraarioon jouluisen metsäkuvaelman ja ulko-oveamme koristavat jouluvalot. Myös kynttelikköjä löytyy ja ajattelimme ottaa kuusenkin jo tällä viikolla esiin.

Taisin jossain kirjoituksessani jo mainita, että jouluruokien yhdistäminen fodmap-ruokavalioon on mietityttänyt minua melkoisesti. Nyt olen kuitenkin todennut, että selviän jouluruokailusta varmasti ihan hyvillä olotiloilla, kunhan pidän kohtuuden tietyissä ruuissa. Porkkanalaatikkoa väsätessäni huokaisin helpotuksesta, sillä käyttämääni ohjeeseen tulee vain 0,5 rkl siirappia. Olen ollut siinä käsityksessä, että siirappi ei sovi fodmap-ruokavalioon, mutta ainakin FODMAP-keittiöni -blogin listauksessa se oli luokiteltu kohtuullisesti nautittaviin ruoka-aineisiin. Tässäkin on varmasti taas parasta kuunnella itseään ja omaa vatsaansa. Olen nimittäin huomannut, että vaikka jokin ruoka-aine toimisi yhdelle, se ei välttämättä toimi toiselle, vaikka kyseessä olisi sama oireyhtymä.

Nyt kun siirappi on siis kohtuullisesti vapautettu käyttööni, iloitsen myös siitä uutisesta, että voin syödä pari piparkakkua! Ja jos pysyn kohtuudessa piparien kanssa, voin varmasti myös herkutella muutamalla Geishalla, jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti jouluun. Onneksi myös huikea määrä juustoista on laktoosittomia, joten minun ei tarvitse kärvistellä lempparisesonkiani ilman juustoherkkujani.

Katselin tuossa muutenkin läpi jouluruuista tekemäämme listaa ja nähtävästi syömiset menevätkin paljon helpommin fodmappina kuin aluksi kuvittelin. Lihapullat olen jo pitkään tehnyt kaurahiutaleisiin korppujauhojen sijaan ja nyt ei siis tarvitse vaihtaa kuin kermaviili laktoosittomaan. Rosollin jätän väliin punajuurien vuoksi, mutta pelkät keitetyt porkkanatkin maistuvat mainioilta. Kala nyt on kala, eli sitä voin syödä ihan rauhallisin mielin, samoin laktoosittomaksi tehty perunamuusi. Salaatinkin voi tehdä vaan sellaisista raaka-aineista, jotka kuuluvat fodmap-ruokavalioon. Quite simple!

Glögin ja tähtitorttujen kanssa olen vielä vähän mietiskelyosastolla. Kaupan glögiä en ole uskaltanut kovin paljoa juoda, mutta nyt löysin sopivan helpolta kuulostavan glögiohjeen tuolta aiemmin mainitsemastani FODMAP-keittiöni -blogista. Monen glögiohjeen kohdalla olen todennut niiden olevan liian hankalia tehdä, että tulisin niitä kokeilemaan. Tämä chai-teen valmistusta muistuttava glögiohje kuitenkin vaikutti helpolta ja menee varmasti kokeiluun.

Niin ja ne tähtitortut. Taikinan tekeminen itse vaikuttaa kaikilla löytämilläni ohjeilla niin työläältä, että todennäköisesti jää tekemättä. Mutta mikäli kuitenkin innostun, olen ajatellut Ihanan inkiväärin innoittamana käyttää porkkanahilloa luumuhillon tilalla, sillä luumu on minulle ehdottomasti yksi pahin mahavaivojen aiheuttaja. Porkkanahillostakin saa helposti fodmap-version, kun jättää hunajan pois ja lisää hillosokerin määrää.

Olen todella kiitollinen siitä, että jouluruokien kanssa pääsee kuitenkin näin vähällä reseptienmuuntelulla ja vaivannäöllä, vaikka herkkävatsainen onkin. Ihanaa joulunodotusta ja jouluruokafiilistelyä kaikille – sekä herkkä- että teräsvatsaisillekin! 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest