About Maiju / Aikainen tiainen

Posts by Maiju / Aikainen tiainen:

pikkutontut

Pikkutontut ja pitkä puurojono

Olen aloitellut jo joulunodotusta. Terassia koristaa pari lyhtyä ja sisätiloista voi bongata jo tonttuja, yhdet jouluvalot (jotka ajateltiin kyllä siirtää pihan puolelle) ja led-kuusen.

Tänään myös pyörähdimme kaupan joulunavauksessa ja mukaan tarttui pari pikkutonttua ja jouluvalot. Maisteltiin glögiä (minäkin, vaikka se meni kyllä vähän ohi fodmap-ruokavalion..), todettiin puurojono liian pitkäksi ja napattiin mukaan maitoa ja kananmunia.

Tontut löysivät paikkansa eteisen pöydältä, yhden isomman tontun ja led-tuikun vierestä. Toinen tonttu oli vähän ressukka, sillä sen hatussa oleva liimaus oli hieman levinnyt. Se oli niin sympaattinen epätäydellisine hattuineen, että halusin sen mukaani.

Jouluasioissa mietintää ovat aiheuttaneet jouluruuat. Pitää alkaa jo vähän miettiä, mitä reseptejä pitää alkaa muokkailla fodmap-ruokavalioon sopiviksi ja mitkä menevät sellaisenaan. Lihapullista jätetään ainakin sipuli(jauhe) pois.

Mutta minulla on vahva usko siihen, että kaivatut jouluruuat saadaan toteutettua. Pitää vain käyttää luovuutta apuna. Ja nettiä.

Askartelin tänään iltapuhteena vielä muutaman pikkukuusen. Ne tulevat yhteen joulukoriste-juttuun, mutta ei siitä ainakaan vielä sen enempää 😉

Tajusin muuten, että unohdin tehdä ne ohjeet kurpitsalyhdyn tekemisestä. Heh. Pitäiskö homma jättää ensi vuoteen vai vieläkö ehtii?

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Jämäruokapäivä ja vk 46 ruokalista

Juhlien järjestäminen aiheutti meillä viime viikolla sen, että ruokalista jäi lähinnä sanalliseksi sopimukseksi ja se kasattiin viikon mittaan, eikä tavanomaisesti ennen viikon alkua. Onnistuimme kuitenkin hyvin, sillä joka päivälle jääkaapista löytyi kotitekoista ruokaa, vaikka juhlan kunniaksi kävimmekin ulkona syömässä (kaksi kertaa!). Pystyimme myös hyödyntämään pakastimen antimia hyvin: kokkailimme paljon kanaruokia, sillä tapaamme hamstrata pakastimen täyteen, kun alennuksesta löytyy esim. Naapurin maalaiskanaa.

Maanantaina kävimme taas vähän jääkaappia läpi, sillä juhlien tuoksinnassa sinnekin jäi jos jonkinlaista purkkia ja purnukkaa. Viikon ensimmäiseksi aamiaiseksi natustin pari kinkkupiirakan palaa ja pakastimesta otetun mansikkasoseen lopun. Lounaaksi lämmitin kurpitsakeiton jämät ja jääkaapin perukoille unohtuneet spagetit kanakastikkeen kanssa, sekä salaattia tomaatteineen ja fetoineen siinä kyljessä.

Teimme tälle viikolle uuden ruokalistan, jonka lisään jutun loppuun. Haluaisin taas vähentää punaista lihaa ruokavaliossani, koska sitä on tuntunut kuluvan viime aikoina enemmän ja enemmän. Yritin siis saada ruokalistaankin vähän enemmän kalaa ja kanaa. Mieheni tonnikalalasagnetraumat nousivat kuitenkin pintaan ottaessani kyseisen ruuan puheeksi, joten hän aikoo hoitaa itselleen muuta natustettavaa.

Viikonlopun kasvispuoli on vielä vähän mietinnässä, eli sen kanssa mennään varmaan ihan fiilispohjalta.

Ruokalista vk 46

Maanantai
Jämäruokapäivä

Tiistai
Pihvit ja lohkoperunat
Salaattia
Keitettyjä porkkanoita ja punajuuria

Keskiviikko
Lohkoperunat ja kanaa
Salaattia ja punajuuria

Torstai
Tonnakalalasagne
Eilisiä
Salaattia ja keitettyjä porkkanoita

Perjantai
Eilisiä

Lauantai
Perunalaatikko

Sunnuntai
Eilisiä

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Kahden raaka-aineen suklaakakku

Mainiot kekkerit ja niiden järjestäminen

Järjestimme viikonloppuna juhlat. Tämä on hyvin harvinaista, sillä yleensä meillä ei käy kovin paljoa vieraita noin muutenkaan. Minulle jäi todella hyvä fiilis kekkereistä, sillä tarjoilut tuntuivat maistuvan ja vieraat viihtyvän. Sain jopa juhlien jälkeen kiitosteksarin yhdeltä kekkereissämme vierailleelta kaveriltani. Hän kiitteli sitä, miten hyvin otimme kaikki vieraat huomioon, ettemme jättäneet ketään oman onnensa nojaan. Oli ihana saada tällainen, ihan varta vasten lähetetty viesti 🙂

Kekkerimme alkoivat jo aiemmin iltapäivällä ensimmäisten vieraiden kahvituksella, mukavalla jutustelulla ja hyvillä nauruilla. Illemmalla saapuneille tarjosimme kahvituksen lisäksi myös boolia ja suolaista naposteltavaa, jotka nautittiin hyvien juttujen, musiikin ja naurunpyrähdysten kera. Tunnelma oli koko päivän rento ja iloinen, osa vieraista viipyikin pitkälle yöhön.

Koko juhlien ajan oloni oli rento, iloinen ja tyytyväinen. Yllätyksekseni huomasin, miten paljon todella viihdyin, kun tupa oli täynnä hyväntuulista porukkaa ja kun sain kestitä vieraita. Ennen vieraiden saapumista olin toki vähän hermostunut, mutta jännitys katosi heti vieraiden saapuessa. Jännitys oli aivan turhaa, mutta varmasti hyvinkin inhimillistä, kun edessä on jotain näin paljon tavallisesta arjesta poikkeavaa.

Miten sitten nämä hyvin onnistuneet kekkerit kursittiin kasaan? Listasin tähän asiat, joiden itse katsoisin olevan tärkeitä juhlien onnistumisen kannalta.

  • Tarjoilujen miettimisessä kannattaa hyödyntää hyväksi havaittuja ja tuttuja ohjeita. Jos et ole ennen leiponut tai kokkaillut juhlia varten, valitse helppoja ohjeita ja jos tuntuu siltä, niin osta osa tarjottavista valmiina. Itse leivoin porkkanapiirakkaa, kinkkupiirakkaa sekä kahden raaka-aineen suklaakakkua (kuva ylhäällä on vähän surkea, mutta kakku oli namia!). Näiden lisäksi ostimme keksejä, karkkia ja laitoimme tarjolle lahjaksi saatuja suklaita. Illaksi oli sitten vielä lisänä muuta naposteltavaa. Suklaakakut olivat sen verran pieniä, että tein iltapäiväksi ja illaksi omat kakut ja hyvin menivät kaupaksi. Leivoin kahden raaka-aineen suklaakakkuja sen vuoksi, että kakku on suhteellisen helppo ja nopea tehdä, ja laktoositonta suklaata käyttämällä pystyin hyvin huomioimaan myös tarvittavat ruokarajoitukset. En jaksanut ottaa stressiä tavallisen täytekakun valmistamisesta, koska niiden valmistaminen on jäänyt minulla melko vähiin.
  • Ota huomioon ruokarajoitukset, itse tein kinkkupiirakan ja kakut gluteenittomiksi ja laktoosittomiksi, jolloin ruokarajoitteisille (itseni mukaan lukien) löytyi omia vaihtoehtoja. Porkkanapiirakkakin oli muuten laktoositon, mutta Olympia-juuston laktoosittomuus/laktoosillisuus (onko se sana?) jäi meille mysteeriksi. Ostamassani paketissa kun ei lukenut “laktoositon”, mutta pari vierastamme sanoi, että aina silloin tällöin kyseisessä juustopakkauksessa komeilee tämä sana. Mene ja tiedä.
  • Siivoaminen. Suosittelen siivoilemaan hiljalleen muutaman päivän ajan ennen juhlia, jolloin et joudu valtavan stressipaniikin runtelemaksi juuri ennen, kun vieraat saapuvat paikalle. Vieraat tulevat kuitenkin tapaamaan ihmisiä, eivät hammasharjalla jynssättyjä posliinikoristeita. Jos siis olet paniikinomaisen siivouksen jäljiltä kärttyinen, ei se ainakaan paranna tunnelmaa. Meillä viimeinen silaus siivoukseen tehdään potkaisemalla pikkuroskat mattojen alle sekä piilottamalla ympäriinsä lojuvat vaatteet ja tavarat kaappeihin. Koska mitä sillä sitten on väliä. Jos et ehdi tai sinulla ei ole palavaa halua puunata koko kämppää kristallinkirkkaaksi, päästä itsesi vähemmällä. Siivoa ne paikat paremmin, joihin oletat katseiden kiinnittyvän, verhotankojen päältä ei esimerkiksi ole välttämätöntä luututa. Jos et ota turhia paineita juhlien järjestämisestä, siivoamisesta tai leipomisesta, olet paljon parempaa seuraa vieraillesi. Se kohottaa tunnelmaa paljon nopeammin, kuin juhlia varten jynssätty sohvanalunen.
  • Vieraiden huomioiminen. Et voi mitenkään jutella kaikkien vieraiden kanssa samaan aikaan, mutta muista huomioida heitä tasaisesti. Tärkeää hyvän tunnelman kannalta on kuitenkin se, että arvostat vieraita ja heidän läsnäoloaan. Ja mikäli olet itse jännittynyt, kerro se vieraille. Heiltä saat varmasti kannustusta juhlien kulkuun ja vaikka apua tarjoilujen tai mahdollisen ohjelman järjestämisessä.

Erityisen tärkeää on loihtia juhlista sellaiset, joissa itse viihtyisi parhaiten. Mikäli itse menisit mielelläsi rentoihin ja hyväntuulisiin juhliin, joissa tarjolla olisi herkullista, mutta pelkistettyä ruokaa, järjestä itsekin sellaiset. Kun vieraat huomaavat sinun itsesi viihtyvän ja olevan läsnä, heidänkin on helpompi rentoutua ja nauttia mukavista juhlistasi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Mitä vähemmän taistelet huonoa fiilistä vastaan, sitä nopeammin se vaihtuu mukavampaan.

Ikävien ajatusten ja tunteiden hyväksyminen

Ottaako sinuakin välillä päähän? Tyhmä kysymys, koska tottakai ottaa. Jos joku väittää muuta, en usko. Välillä näitäkin tulee vastaan, mutta aika harvoin. Silloinkin huomaa, miten väkinäinen hymy on kuin henkarin avulla pakotettu kasvoille.

Minulla on ollut tänään tavallista useampaan otteeseen kiukkuinen, turhautunut ja vähän surullinen olo. Olen näinä hetkinä hoitanut vähemmän luovuutta ja keskittymistä vaativia töitä, sekä märehtimisen sijaan käynyt sauvakävelemässä, tehnyt ruokaa ja viikannut pyykkejä. Kun mieliala on alkanut kohentua, on ollut mukava huomata, mitä kaikkea on saanut aikaiseksi, vaikka mielessä on hetki sitten pyörinyt vaikka miten mustia ajatuksia ja sydän on ollut raskas huolesta.

Muutama vuosi sitten suhtauduin tällaisiin pahan olon hetkiin täysin eri tavalla. Pahan olon iskiessä, minulle iski yleensä paniikki: “apua, mistä tämä paha olo johtuu? Mikä minua vaivaa? Mikä on huonosti, missä on syy pahalle ololleni?”. En välttämättä pohtinut asiaa ihan näillä sanoin, mutta pidin huonoa fiilistä merkkinä siitä, että jotain on pielessä. Joko pelkäsin oman mielenterveyteni puolesta tai sitten yritin etsiä syitä menneistä tapahtumista, ympäröivistä asioista tai läheisteni käyttäytymisestä. Ikävät ajatukset ja paha olo tuntuivat kuin lamaannuttavan minut tai saavan minut paniikin valtaan. Hukkasin paljon energiaa ja aikaa turhaan analysoimiseen, märehtimiseen ja murehtimiseen.

Parisen vuotta sitten ajattelutapani muuttui radikaalisti erään verkkokurssin avulla, jossa käytiin läpi kolmen prinsiipin lähetymistapaa. Samalla muuttui kokonaan se, millä tavalla katson elämääni ja tätä maailmaa. Voi kuulostaa kovin suuruudenhullulta ja jonkun korvaan jopa vähän hipiltä, mutta niin siinä tosiaan kävi. Elämäni itsessään ei muuttunut miksikään, mutta kokemukseni siitä muuttui täysin – ja paljon parempaan.

Tätä nykyä, kun minulle tulee kiukkuinen olo, en ajattele sitä sen kummemmin. Annan sen vain tulla ja kulkea lävitseni. Tunteet eivät ole vaarallisia, vaan täysin luonnollisia. Tämä pätee siis ehdottomasti myös negatiivisina koettuihin tunteisiin, kuten ärtymykseen, vihaan ja suruun. Nämä kannattaa hyväksyä normaaliksi osaksi omaa elämää, eikä taistella niitä vastaan.

Omia tunteita ja ajatuksia vastaan taisteleminen tai niiden märehtiminen eivät itseasiassa vie niitä nopeammin pois, vaan venyttävät niitä. Jos sinulla on huono fiilis ja mieleesi juolahtaa jokin ikävä muisto tai pelottava ajatus, anna sen vain olla. Muistuta itseäsi, että se ei ole vaarallinen ja lähtee kyllä ajallaan pois. Ajatukset, joita sinulle tulee mieleen tällaisissa mielentiloissa, eivät välttämättä ole totta. Ne ovat vain ajatuksia ja ne ovat ainoastaan pääsi sisällä. Ne eivät voi satuttaa sinua, joten hengitä rauhassa, anna niiden tulla ja mennä omia aikojaan. Jokainen kurja ajatus ja pahalta tuntuva tunne vaihtuu pian uuteen, mukavampaan ajatukseen ja tunteeseen. Mitä vähemmän analysoit ja taistelet, sitä nopeammin se tapahtuu.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Kaurapuuro mustaherukoilla

FODMAP-ruokavalio toimii!

Olen kohta viikon syönyt FODMAP-ruokavalion mukaisesti ja oloni alkaa olla jo oikein hyvä. FODMAP-ruokavalioa suositellaan siis ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville. Ruokavaliossa vältellään fermentoituvia, hitaasti sulavia hiilihydraatteja, jotka sulavat vasta päästessään paksusuoleen. Sana FODMAP viittaa nimenomaan näihin fermentoituviin hiilihydraatteihin.

Turvotus on laskenut huomattavasti ja vaatteetkin istuvat mukavammin päälle. Olen ollut vähän hämilläni kun tajusin, miten paljon turvotusta minullakin oli vääränlaisen ruokavalion vuoksi. En ollut yhtään osannut ajatella, että se kaikki oli turvotusta, vaan olin oikeasti kuvitellut lihoneeni pari kiloa.

Lisäksi ihoni on alkanut voida paljon paremmin. Olen kärsinyt atooppisesta ihottumasta jo lapsesta saakka, mutta sain siihen avun parisen vuotta sitten. Jokin aika sitten ihottuma alkoi kuitenkin taas palailla, samoin kun kasvoilleni ja leualleni alkoi ilmestyä finnejä. Olen oppinut, että suoliston kunto ja ihon hyvinvointi kulkevat käsi kädessä ja siksi onkin hyvin loogista, että iho-oireiden alettua ei mennyt kauaakaan, kun vatsakrampit alkoivat. Ruokavaliomuutoksen myötä ihottumakin on siis alkanut taas parantua käsistäni ja kasvojen iho on jo nyt puhtaampi ja sileämpi.

Mahtavaa huomata jo näin lyhyessä ajassa, että ruokavaliosta on todella hyötyä ja miten radikaalisti oma hyvinvointi on jo nyt parantunut. Omalla kohdallani tietysti tähän nopeaan muutokseen on voinut vaikuttaa se, että olen jo aiemmin kiinnittänyt jonkun verran huomiota ruokavaliooni, mutta nyt koin tarpeelliseksi tarrata asiaan tiukemmin.

Mutta nyt, yksi kurpitsa odottaa keittiössä vielä pilkkomistaan. Tai no, itse asiassa taidan jättää sen pilkkomisen huomiselle. Tai ylihuomiselle. Taidan vain laittaa saunan päälle ja mennä lämmittelemään näin viikon päätteeksi. Jep, niin teen.

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Ärtyvän suolen oireyhtymä ilmoittautuu – taas

En ole saanut muutamaan päivään kirjoitettua mitään, koska ylimääräinen aikani on mennyt vatsakipujeni syiden selvittämisessä. Aloin viime viikolla tuntea kovia, kouristavia kipuja vatsassani. Samanlaiset kivut ovat minulle tuttuja jo entuudestaan. Sen takia tiesinkin heti kipujen alkaessa, että vanha tuttuni, IBS, siellä taas nostaa päätään.

IBS, ärtyvän suolen oireyhtymä on suolistosairaus, joka diagnosoidaan sulkemalla muut mahdolliset vaihtoehdot (esim. keliakia ja laktoosi-intoleranssi) pois. Minulla tämä oireyhtymä todettiin viime vuoden elo- tai syyskuussa, kun olin kärsinyt pahoista vatsakivuista yli kuukauden yhtäjaksoisesti ja siitä viimeiset kaksi viikkoa mikään ruoka ei tuntunut pysyvän sisälläni. Tätä ennen koin samantapaisen oirejakson noin kymmenen vuotta sitten.

Kun kivut viime viikolla alkoivat uudelleen, pelästyin tietysti aivan hirveästi, sillä viime vuonna olin monta viikkoa sängynpohjalla, enkä pystynyt tekemään mitään. Muistan, että jopa television katsominen oli vaikeaa ja vatsakivut olivat niin kovia, että pelkäsin kantavani jotain todella vakavaa sairautta.

Nyt siis kaivoin pikavauhtia ravintoterapeutilta ja lääkäriltä saamani ruokaohjeet esille. Aloin noudattaa niiden mukaista ruokavaliota heti, mutta kivut eivät parissa päivässä muuttuneet mitenkään. Ajattelin ensin, että olo ehkä paranee vasta muutaman päivän päästä, että nyt pitää vain olla kärsivällinen.

Löysin kuitenkin onnekseni ihanan ja oloni pelastavan blogin, Vatsan vapaapäivän, joka on minulla nyt jatkuvasti jollain välilehdellä auki. Blogin kirjoittaja, Vilja, on listannut blogiinsa kaikki vältettävät ja suositeltavat ruoka-aineet. Aloin selata listaa läpi ja osa ruuista olivat samoja kuin saamissani listoissa. Mutta osa ei. Osa poikkesi täysin. Minulle on muun muassa erityisesti suositeltu viinirypäleitä, mutta Vatsan vapaapäivä -blogin listassa ne ovat vältettävien listalla. Siis mitä! Olin hetken todella vihainen. Ensin siitä, että menetin taas yhden herkkuni, mutta vielä enemmän siitä, että olin saanut väärää tietoa.

Taittelin lääkärin ja ravitsemusterapeutin listat takaisin laatikkoon ja olen nyt mennyt näiden Vatsan vapaapäivä -blogin ohjeiden mukaan muutaman päivän ja oloni on täysin erilainen. Vatsakramppeja, eikä minkäänmaailman kipuja ole ollut enää ollenkaan. Olen kokkaillut kurpitsakeittoa ja kanakeittoa sekä hakenut hyvällä omallatunnolla salaattibaarista salaatteja (siihen pienempään kulhoon). Ihanaa, kun niitä voi kuitenkin syödä. Ja ylipäätään ihanaa, kun voi nyt syödä ilman kipuja. Kanakeittoon valitsin vatsalle sopivia kasviksia (naurista, lanttua ja porkkanaa), vaihdoin kerman laktoosittomaan ja maustoin keiton pelkällä suolalla. Itse pilkotut kasvikset maistuvat niin paljon enemmän kuin pakasteesta ostetut, että pelkkä suolakin riitti hyvin maustamaan keiton. Mieheni otti osan keitosta omaan kattilaansa ja maustoi makunsa mukaan. Hyvä kuitenkin näin, että ei tarvitse kokkailla molemmille omia ruokia, vaan voimme syödä samoja. Raaka-aineet valitaan vain listan mukaisesti, että ikäviltä yllätyksiltä vältytään.

Tulen varmasti jatkossa kirjoittamaan lisää ärtyvän suolen oireyhtymästä ja suuri osa resepteistä tulee varmaan myös olemaan oireyhtymän omaavillekin sopivia. Lisäsinkin oireyhtymälle nyt oman kategoriansa tuonne hyvinvoinnin alle. Iloitsin niin kovasti Vatsan vapaapäivä -blogin löytymisestä, että tiedän, miten tärkeää vertaistuki on tämän oireyhtymän omaaville.

Olen ollut diagnoosin jälkeen jotenkin vähän pihalla siitä, miten paljon voin poiketa ruokavaliosta. Tämä epätietoisuus ajoikin vatsani taas niin huonoon kuntoon, että kivut alkoivat. On ollut siinäkin mielessä hankalaa tietää missä raja menee, että kipuja ei aina tule. Tuntuu, että vatsa on kestänyt ja kestänyt, mutta viime viikolla juomani kahvikupillinen oli sille viimeinen pisara. Toisaalta olen kyllä iloinen siitä, että voin aina silloin tällöin vähän poiketa ruokavaliosta ilman, että kohtaan tuskallisia kipuja. Pitää jatkossa vain miettiä tarkemmin, miten usein ja millaisissa määrin voin syödä jotain ruokavalion ulkopuolelta.

Kaikki kanssavatsavaivaiset! Pidetään lippu korkealla, vaikkei tämä homma aina tuntuisikaan helpolta. Kyllä se siitä! 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
kurpitsakeitto

Herkullinen kurpitsakeitto

Jokin aika sitten, kun kurpitsoja alkoi taas ilmestyä kauppojen hyllylle, mieleeni piirtyi Muumimamman kurpitsakeitto Muumilaakson tarinoista. Jo pienenä kuolasin tuota keittoa, koska se vaan näytti ohjelmassa niin herkulliselta. Kokeilin huvikseni googlettaa “Muumimamman kurpitsakeitto” ja löysin Aistitasolla/Puolitiessä-blogin julkaisun, jossa kirjoittaja myös muisteli tuota herkullisen näköistä keittoa. Hän oli myös kokkaillut kurpitsakeittoa ja otin siitä vähän vinkkiä omaan soppaani. Päätin kuitenkin julkaista tänne oman ohjeeni, sillä lisäsin ja muutin aineksia jonkun verran. Tästä tuli kyllä niin ihanaa, että keitin ekan erän jälkeen heti toisen kattilallisen. Ja tänään oli pakko käydä ostamassa vielä uusi kurpitsa, jotta saan tätä ihanuutta vähän pakastimeenkin asti.

 

Herkullinen kurpitsakeitto

1 rkl kookosöljyä tai voita
n. 600-650 g kurpitsan maltoa
2 porkkanaa (n. 200 g)
n. 3 dl vettä
2 dl kermaa
½ tl kurkumaa
kardemummaa
kanelia
neilikkaa
mustapippuria, suolaa

(Pinnalle: paahdettuja kurpitsansiemeniä)

  1. Kuutio kurpitsat ja porkkanat. Porkkanakuutioista kannattaa tehdä hyvin pieniä, sillä ne kypsyvät kurpitsaa hitaammin.
  2. Sulata kookosöljy kattilassa ja lisää joukkoon kurpitsat ja porkkanat. Sekoittele hetki.
  3. Lisää muut mausteet paitsi suola ja pippuri ja kääntele hetki.
  4. Lisää vesi ja keitä kannen alla hiljalleen kypsiksi. Sekoita välillä, ettei keitos pala pohjaan.
  5. Kun porkkanat ja kurpitsat ovat pehmenneet kunnolla, soseuta ne sauvasekoittimella.
  6. Lisää mukaan suola, mustapippuri ja kerma. Sekoita tasaiseksi.
  7. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.
  8. Halutessasi voit paahtaa kurpitsansiemenet ja nostaa lautaselle keiton päälle.
  9. Ja eikun syömään! 🙂
Facebooktwittergoogle_pluspinterest
coffee-958410_800px

Lauantaiaamun huumaa

Hilpeää huomenta.

Tänään on lauantai, vapaapäivä, ja heräsin jo ennen aamuviittä. Ensimmäisen kerran katsoessani kelloa, se näytti 4:50. Mietiskelin kaikenlaista, niin työkuvioista blogiin, kuin lenkkeilystä jouluunkin. Mietin sanaa anivarhain – se kuulostaa jotenkin kauniilta. Seuraavaksi yritin nukahtamisen toivossa olla ajattelematta sen kummemmin mitään, mutta en onnistunut siinä tällä kertaa. Olin niin innoissani kaikista mietteistäni. Tunsin jatkuvasti vain olevani enemmän ja enemmän hereillä. Lopulta, kun kello näytti 5:35, en jaksanut enää leikkiä vaakatasoista hyrrää sängynpohjalla. Nousin ylös, keräsin aamukamppeet kainalooni ja sipsuttelin keittämään teetä.

Paistoin pari kananmunaa ja pilkoin hunajamelonia teen kaveriksi. Jääkaapissa minua oli vastassa virnistävä kurpitsalyhty. Kaiversin sellaisen eilen ensimmäistä kertaa elämässäni ja tein sen maltosta ihanaa kurpitsakeittoa. Teen sekä kaiverruksesta, että keitosta vielä myöhemmin tänne postaukset ja linkitän sitten tähänkin juttuun.

Aamupalaa maistellessani mietin, että olisi hyvä idea laittaa pyykkikone hommiin näin aikaisin, koska vielä oli yösähkön aika. Tämä sitten kuitenkin unohtui, kun jumituin Facebookin äärelle ja sain sitä kautta idean asentaa Snapchatin puhelimeeni. Se on nyt asennettu ja olen vähän pihalla, miten sitä käytetään. Se tuntuu silti kovin hauskalta keksinnöltä, vaikka pikkuisen vielä pelkäänkin, että lähetän jatkuvana virtana koko maailmalle livekuvaa, enkä tajua sitä itse. Luultavasti kuvittelen sen olevan hankalampi, kuin mitä se todellisuudessa on. Tunnen kuitenkin oloni nyt erityisen nuoreksi ja ajan tasalla olevaksi henkilöksi, sillä en ole kuullut yhdenkään ystäväni käyttävän Snapchatiä vielä (tai sitten he käyttävät sitä minulta salaa!).

Minulla on tälle päivälle paljon odotuksia. Meille piti tulla viikonloppuvieraita, mutta he joutuivat sairastumisen vuoksi perumaan tulonsa. Tämä oli kurja juttu ja toivon ystävälleni pikaista paranemista! Tällaisissa tilanteissa on kuitenkin myös valoisa puolensa. Kun harmitukseni meni ohi, minusta alkoi nimittäin tuntua siltä, että minulle on nyt annettu lisäaikaa lahjaksi. Innostuin ajatuksesta, että ehdin tehdä tämän ja huomisen päivän aikana vaikka mitä. Meillä on vielä vähän maalaushommat kesken ja kotona riittäisi muutenkin paljon mukavaa puuhasteltavaa. Myös lenkkipolku ja kaupunkikierros kiinnostaisivat. Ainoa asia, mitä minun pitää kuitenkin nyt muistuttaa itselleni on se, että en ehdi tehdä kaikkea. Joten teen sen, minkä ehdin ja mikä hyvältä tuntuu. Todennäköisesti myös väsähdän iltapäivällä ja voin silloin hyvin ottaa pienet nokkaunet ja jatkaa sitten puuhastelujani.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
ota_apua_vastaan

Anna muiden auttaa

Toisinaan on hyvä luopua kontrollista ja antaa muiden auttaa. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta se vapauttaa aikaasi asioille, jotka ovat sinun kohdallasi vielä tärkeämpiä.

Sain eilen työpuhelun, jossa minulle tarjottiin luotettavalta suomalaisyritykseltä tiettyä avaimet käteen -palvelua. Palvelu kiinnosti ja tiesin sen olevan erittäin tarpeellinen. Pähkäilin kuitenkin todella pitkään, että pystyisinkö kuitenkin itse toteuttamaan tämän asian, jolloin oppisin jotain uutta, eikä palvelusta tarvitsisi maksaa ulkopuoliselle.

Keskustelin noin puoli tuntia myyjän kanssa ja olin vakuuttunut palvelun laadusta ja hyödyllisyydestä, sillä olinhan tutustunut aiheeseen jo aiemminkin. Tästä huolimatta pyysin myyjää palaamaan asiaan seuraavana päivänä. Osittain tämä pyyntöni liittyy varovaiseen ja harkitsevaan luonteeseeni, mutta mukana oli myös häivähdys kontrollintarvetta: “voisinko tehdä tämän itse?”

Mietin vielä hetken puhelun jälkeen, millä tavalla voisin jättää palvelun tilaamatta ja voisin toteuttaa sen ilman ulkopuolista apua. Palveluun liittyvien asioiden opiskelu ja toteuttaminen olisi toki mahdollista, mutta aloin pohtia sen kannattavuutta. Voisin siis töiden päälle opiskella ja opetella tekemään asiat itse ja menettää suuren osan jo nyt vähästä vapaa-ajastani. Lisäksi mietin, pystyisinkö satsaamaan niin paljon aikaa asian opiskeluun, että kykenisin yhtä laadukkaaseen ja toimivaan lopputulokseen, kuin mitä minulle tarjottu palvelu takaisi. Luultavasti en, koska ylimääräisille asioille on jo nyt hyvin vähän aikaa.

Minusta alkoi siis tuntua siltä, että sitoutuva itseopiskelu tässä asiassa ei olisi kannattavaa. Ymmärsin nimittäin, että vaikka opiskelisinkin asian läpikotaisin, en todennäköisesti pystyisi hyödyntämään oppimaani tulevaisuudessa niin, että siitä olisi minulle mitään selvää hyötyä. Tämän asian itseopiskelulla siis saattaisin vain hukata aikaani, enkä todennäköisesti pääsisi edes yhtä hyviin tuloksiin.

Päätin siis ottaa tarjouksen vastaan. Yritys oli luotettava, osaajat rautaisia ammattilaisia ja hinta oli kohtuullinen. Miksi siis ei? Mieleeni tuli lause, jonka kuulin parisen vuotta sitten keskustellessani erään yrittäjän kanssa: “On parasta antaa aina kyseisen alan ammattilaisten hoitaa asiat, eikä yrittää itse vääntää väkisin kaikkea. Silloin voi keskittyä omaan osaamiseensa ja kehittyä siinä.”

Jos on tottunut kontrolloimaan monia asioita, ei kontrollista luopuminen kuitenkaan ei ole aina helppoa. Ajattele kuitenkin omaa itseäsi: kaipaisitko lepoa tai enemmän vapaa-aikaa? Onko sinun todella aivan välttämätöntä tehdä kaikki itse? Missä voisit höllätä ja antaa jonkun muun auttaa?

Yhden ihmisen ei tarvitse jaksaa hoitaa yksin kaikkea. Avun pyytäminen tai sen vastaanottaminen ei ole häpeällistä tai noloa vaan ainoastaan järkevä tapa huolehtia omasta jaksamisestaan. Kehotan siis ottamaan hyvää apua vastaan, sillä pieni hengähdystauko on välillä paikallaan.

Miten sinä voisit antaa muiden auttaa sinua?

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Ruokahävikkiä vastaan: kuivaruokakaappi helposti järjestykseen

Varmasti monelle on tuttu ongelma, että kuivakaapissa olevat ruokatarvikkeet unohtuvat helposti kaapin perukoille odottamaan parasta ennen -päiväystä. Sillä hetkellä, kun puuroriisin kantaa kaupasta kotiin ja laittaa sen kaappiin, ei tule mieleenkään, että jonain päivänä sen joutuu heittämään pilaantuneena pois. Omalla kohdallani tämä oli pitkään harmillisen yleistä, mutta olen keksinyt kaksi tapaa vähentää tällaisen ruokajätteen syntymistä.

1. Päiväyksen merkkaaminen näkyvälle paikalle
Ensimmäinen tapa on hyvin konkreettinen ja yksinkertainen, eikä vie paljoa aikaa. Tämä ei vaadi mitään muuta, kuin että pidät kynän kuivaruokakaapin lähettyvillä kaupasta tullessasi – ja muistat käyttää sitä. Ota siis tavaksi merkata jokaisen pakkauksen kylkeen parasta ennen -päivämäärä ennen, kuin laitat pakkauksen kaappiin. Tärkeää on merkata päiväys juuri sille kyljelle, joka näkyy sinulle heti kaapin avatessasi. Voit myös merkata päiväyksen jokaiselle kyljelle, jolloin pakkauksia ei tarvitse aina asetella hyllylle samansuuntaisesti.

2. Kaappien säännöllinen läpikäyminen
Tämä on tavallaan itsestäänselvää, mutta jäi ainakin itseltäni pitkän aikaa tekemättä. Kesällä tyhjensin koko kuivaruokakaapin keittiön pöydälle ja katsoin kaikki päiväykset läpi. Merkkasin kaikkien pakkauksien kylkiin parasta ennen -päiväykset ja asettelin paketit takaisin kaappiin, jättäen nopeimmin pilaantuvat ruuat etualalle. Otin asiakseni käyttää nimenomaan nämä ainekset pois ennen uusien ostamista. Homma toimi hyvin ja nyt kaapissa on melkein puolet enemmän tilaa kuin kesällä, jolloin kaappia ei meinannut saada edes kiinni. Tällä hetkellä olen niin hyvillä mielin selkeästä kaapista, että tarkastelen sen noin viikottain läpi. Ei vie paljoa aikaa ja rahaakin säästyy, kun ruokaa ei tarvitse heittää pois. Jos kaappien tarkastelu ei tule arjen keskellä helposti mieleen, kannattaa asettaa puhelimeen hälytys säännöllisin väliajoin tai jättää kaappiin muistilappu muistuttamaan asiasta. Pieni vilkaisukin voi riittää, eli hyllyjen tuijotteluun ei tarvitse varata sen pidempää aikaa.

Onko sinulla kokemusta vaatekaappeihin unohtuneista jauhopaketeista? Onko sinulla tapoja, joilla vähennät kuivaruokakaapin ruokahävikkiä? Heitä kommenttia alle!

Facebooktwittergoogle_pluspinterest