Helppo arki

salaattibaari

Salaattibaarit ja sopivankokoiset salaattiastiat

Hain jo toistamiseen tällä viikolla valmiin lounaan, joka on minun tapauksessani hyvin poikkeuksellista. Tavallisesti valmistan lounaan itse, enkä käy ulkona lounaalla tai hae ruokaa mukaan. Eilen minun teki kuitenkin kovasti mieli hakea salaattia, enkä siis viitsinyt estellä itseäni. Lisäksi minulla ei ollut valmiina muutakaan lounasta, joten sekin vaikutti tähän höveliin asenteeseeni.

Suuntasinkin kaupan Eden-salaattibaarin luo ja valitsin kahdesta erikokoisesta kulhosta pienemmän. Kun olin jo lappanut ensimmäiset ainekset kipon pohjalle, huomasin toisella puolella olevan naisen pitelevän suurempaa kulhoa. Hetken harmittelin, että olin itse ottanut pienemmän. Mietin, että mahdanko tulla annoksesta täyteenkään. Hinnaksi tuli noin neljä euroa, mikä taas yllätti minut positiivisesti. Ja se annos todella riitti. Ei ollut liikaa, eikä liian vähän, vaan juuri sopiva määrä.

Tänään innostuin taas pyörähtämään salaattibaarin luo, mutta meninkin eri kauppaan. Tämänpäiväisen lounassalaattini oli siis toimittanut PicaDeli. Olin pakotettu valitsemaan suuren kulhon, sillä valinnanvaraa ei ollut. Luulin kuitenkin selviytyväni kunnialla salaattiastiani kohtuullisesta täyttämisestä, mutta miten väärässä olinkaan.

Aloitin lisäämällä salaattipohjan. Sen jälkeen en enää osannut miettiä järkevästi annoskokoa, vaan hullaannuin valikoimien edessä: “vähän aurinkokuivattuja tomaatteja ja paahdettua sipulia.. Sitten vähän katkarapuja. Avokadoa pari palaa.. Mikähän tämä on – otetaan sitäkin. Juustoa tietysti pitää olla ja reilusti..”

Juustoa tuli liikaa ja niin tuli muitakin aineksia. Loppu salaatistani odottaa nyt jääkaapissa, että syön sen myöhemmin loppuun. No, ei ainakaan loppunut kesken!

Erikoinen juttu, miten salaattiastian koko voi vaikuttaa niin paljon siihen, että arviointikyky sumentuu. Kuvittelin, että osaan hyvin arvioida sopivan määrän ja ottaa saman verran ruokaa, kuin eilen pienempään kippoon. Hintaeroakin oli reilut kaksi euroa, että edullista hintaa en päässyt ihastelemaan tänään.

Huomiselle taidan tehdä taas itse valmiin lounaan, tiedä miten ison salaattikulhon muuten löytäisin huomenna! (Ja lappaisin täpötäyteen tietysti.)

Onko joku muu törmännyt tähän, että isommalle lautaselle tai muulle astialle tulee lapattua helposti paljon enemmän ruokaa, kuin pienelle?

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Muumimukit syksy 2015

Muumimukit syysjärjestykseen

Olen suuri Muumifani ja asunnostamme löytyykin paljon Muumi-tavaraa. Asunnossamme tallustellessa voi löytää figuureja, mukeja, kirjoja, sarjakuvia ja päiväpeiton alta saattaa pilkahtaa Muumi-lakanan reuna. Pelkästä mukien keräilystä ei siis ole kysymys, vaikka nekin ovat minulle tärkeitä.

Keittiössämme on vitriinikaappi, johon olen sijoittanut sesonkimukit ja tuotannosta poistetut mukit. Mukana on myös pari lautasta ja kulhoa. Järjestin kaapin keväällä niin, että kesäiset mukit olivat etualalla. Kesämukit eivät kuitenkaan sopineet enää tähän vuoden aikaan, joten oli aika vaihtaa järjestystä! Varsinaisia syksymukeja Muumeista ei julkaista, mutta osa sopii silti erinomaisesti syksyyn. Esimerkiksi marjoja hattuun perkaava Muumimamma sekä mustavalkoisessa Seikkailu-mukissa vilistävät hahmot sopivat tarinoiltaan ja tunnelmaltaan syksyyn. Olin vähän myöhässä tämän syysjärjestelyn kanssa, joten kohta nämä saakin järjestää taas uudelleen – nimittäin talvijärjestykseen 😀

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Helppo ja nopea tomaattikastike

Törmäsin sattumalta mahtavan helppoon tomaattikastikkeen valmistusohjeeseen. Suunnittelin joskus tekeväni tomaattikastiketta itse, mutta pienen googlettelun jälkeen laitoin vain kengät jalkaan ja marssin kauppaan hakemaan valmista tavaraa. Reseptit kuulostivat sen verran vaivalloisilta, että tiesin heti, että ei tule ihan heti kokeiltua. Mutta nyt löysin sellaisen reseptin, jota on pakko kokeilla!

 

Tuore tomaattikastike

Ainekset

tomaatteja
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

  1. Puolita tomaatit ja aseta raastin valmiiksi syvään kulhoon.
  2. Raasta tomaatit yksitellen sisäpuoli raastimeen päin. Näin tomaatin ohut kuori jää sinulle helposti käteen, eikä tomaattia tarvitse erikseen kuoria.
  3. Lorauta seokseen oliiviöljyä ja lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Sekoita tasaiseksi.
  4. Nauti esimerkiksi pastan kanssa.

Voit ladata reseptin myös helposti pdf-muodossa alla olevasta linkistä:
Tuore tomaattikastike -pdf

 

Resepti siis löytyi tältä videolta:

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Jos ommel ei mene suoraan, se mutkittelee tai menee vinoon

Lyhennystä ja lykkäystä

Sunnuntai on loistava päivä tehdä asioita, joita on lykännyt jo pidempään. Tyypillisesti tällaiset asiat liittyvät jollain tavalla kotiin, ne eivät ole välttämättömiä ja niillä ei ole välitön kiire. Minulle yksi tällainen asia on ollut uusien verhojen lyhentäminen ja ripustaminen, johon tartuin tänään – edelleen ristiriitaisin tuntemuksin.

Kerrotaanpa ensin sen verran, että keväällä ostetut verhot piti lyhentää jo aikoja sitten. Ne ripustettiin paikalleen, jotta voisin lyhentää ne paremmalla ajalla. Se aika ei tullut vielä tänäänkään. Aloitin urakkani kyllä mittaamalla kesäisempien verhojen lyhennysmitan, mutta jätin sen homman siihen. Tajusin, että pikaisempaa lyhennystähän tarvitsevat uudet syksy/talviverhot, jotka olin aikeissa ripustaa kevät/kesäverhojen tilalle.

Aluksi mielessäni vilahti mielikuva itsestäni lyhentämässä tämän sunnuntaipäivän aikana kaikki lyhennystä vaativat sivuverhot, jotka vain löytäisin asunnosta. Nopeasti kuitenkin ymmärsin, että minun on turha langettaa päälleni sellaista painetta. Olin nimittäin suunnitellut tekeväni myös muita, kiireellisempiä asioita samana päivänä. Päätin siis lyhentää vain olohuoneen uudet verhot ja katsoa sitten, onko minulla aikaa muiden verhojen lyhentelyyn. Arvioin kuitenkin alussa ihan oikein, sillä aikaa tähän hommaan ei jäänyt. Nyt minun ei tarvinnut syyllistää itseäni keskenjääneestä työstä, kun suuri työ ei jäänyt kesken, vaan pienempi työ tuli valmiiksi.

Kevät/kesäverhojen lyhentämistä voin siis halutessani lykätä vaikka ensi kevääseen. Tavoitteenani kuitenkin on, että saisin lyhennettyä ne samalla, kun lyhennän toiset syksy/talviverhot, jotka eivät tämän päivän urakkaan mahtuneet. Ne eivät nimittäin tule niin keskeiselle paikalle asunnossamme, että joutavat vielä hyvin odottamaan. Lisäksi kyse on paneeliverhoista, joten niiden lyhentäminen ei välttämättä vie niin paljoa aikaa, kuin näiden leveämpien sivuverhojen. Ne ovat myös puuvillaa, joten silittäminen tulee varmaankin olemaan helpompaa ja nopeampaa.

Tämänpäiväisten, 65 % polyesteriä -verhokankaiden silittäminen oli kyllä mieltäraastavin osuus tässä verho-operaatiossa. Silittäessä minulta kului varmaan litra vettä, sillä yhden pallon silitysteholla ei pakkauksessa ryppyyntynyt kangas kovin helpolla siliä. Suihkuttelin ja levittelin siis vettä oikein kunnolla pahimmille kohdille ja silitin ranteeni kipeiksi. Puolessa välissä hommaa kuitenkin hoksasin, että tuskin kukaan niin tarkkaan tiirailee verhojani. Puolitin silittämiseen käyttämäni ajan ja huomasin, että rypyt silisivät yhtä paljon kuin aiemminkin, kun yritin tosissani saada verhot rypyttömiksi. Eli vähemmällä huhkimisella pääsin täysin samaan lopputulokseen.

Nyt verhot on ripustettu, eikä ryppyjä kerta kaikkiaan huomaa, vaikka niitä siellä on. En siis suosittele käyttämään tuhottomasti aikaa verhojen silittämiseen – vähempikin riittää. Myöskään ompeluvaiheessa ei kannata olla liian ankara itselleen. Jos ommel ei mene suoraan, se mutkittee tai menee vinoon – ei siinä sen kummempaa. Harva kuitenkaan kumartuu lattianrajaan tutkailemaan ompeleitasi, joten täydellisen ompelujäljen saavuttaminen ei todellakaan ole välttämätöntä.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest