Hyvinvointi

Kaunis päivä

Aamulla heräsin painajaiseen. Iltapäivällä lähdin kävelylle. Kävelin uusia reittejä, tutustuin asuinalueemme osiin, joita en tiennyt olevankaan. Ulkona on niin kaunista. Tänään on silmiähäikäisevän aurinkoinen ja kauniin luminen sää. Tajusin vasta tähän istahdettuani, että olisi pitänyt ottaa valokuva kävelyllä käydessäni. Mutta toisaalta, ehkä parempi näin. Sain täyden latauksen kauniista säästä ja rauhallisesta tahdista, eikä huomioni siirtynyt kuvauskohteiden bongailuun.

Olen saanut tänään lisätietoa, päivämääriä, hymiöillä rikastettuja viestejä ja yhden hyväntuulisen puhelun. Oloni on rauhallinen ja yhtäkkiä huomasin, miten hyvin asiani ovatkaan. Minä olen, iloitsen ja tiedän mitä nyt teen. Minä annan mahdollisuuden uudelle, lakaisematta vanhaa roskakoriin. Vaalin, kehityn ja kokeilen. Opin uutta ja rakennan vielä vanhaakin. Olen onnekas, koska minulla on siihen mahdollisuus.

Mutta seuraavaksi on välipalan ja iltapäiväteen aika.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Pikapostaus: Tee tärkeät päätökset mielenrauhasta käsin

Onko sinulle käynyt ikinä niin, että aiemmin suurena intohimona pitämäsi asia ei tunnu enää hyvältä? Yhtäkkiä kohtaat tilanteen, jossa et jaksa enää räpiköidä saavuttaaksesi aiemmat tavoitteesi? Aiemmin täysin järkkymättömältä tuntuva suunnanvalinta alkaakin tuntua ahdistavalta, väärältä ja mikä kauheinta: rajoittavalta.

Mitä kannattaa tehdä?

Itse olen päätynyt ratkaisuun, että tulee kuunnella itseään rauhallisessa mielentilassa. Paniikinomaisessa tunteiden viidakossa tehdyt ratkaisut saattavat jälkeenpäin kaduttaa, mutta harkitusti mielenrauhassa punnitut päätökset ovat yleensä oikeita.

Kaunista viikkoa sinulle, olkoon tämä viikko täynnä mielenrauhassa tehtyjä ratkaisuja.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Alakulo

Ammatillinen alakulo

Olen ollut viime viikot vähän ammatillisesti alakuloinen. Liioittelisin, jos sanoisin olevani ammatillisesti masentunut, mutta alakuloinen on mielestäni sopivampi ilmaisu. En muista, onko minulla ollut ammatillisesti tällaista oloa koskaan. Ajattelen ammatistani paljon asioita, joita en meinaa uskaltaa tutkia. Olen kohdannut haasteita, joiden en odottanut lyövän minua näin kovalla kädellä. Tunnen olevani kovin yksin näiden asioiden kanssa ja tunnen väsymystä ja turhautumista kaiken yrittämisen jälkeen.

Olen alkanut miettiä vaihtoehtoja ja tehnyt uusia polkuja mahdollisiksi. Katsotaan. Olen päässyt välivaiheeseen ja huomenna toivon saavani vastauksia. Odotan valon hilkahdusta, helpotuksen huokausta, toivottomuuden väistymistä. Odotan säännöllisyyttä, turvaa, uusia haasteita vastoinkäymisineen, uuden oppimista ja kehittymistä. Samalla tunnustan todellisiksi ylpeyden nielemisen, tulevat kysymykset ja mielipiteet. Kurjat toteamukset ja ennakkoasenteet.

Mietin, ehdinkö syödä aamulla puuroni vai siirtyisinkö leipään. Mitä jos en herää?

Mitä minä aina vain etsin ja odotan?

Jotain hyvääkin. Olen nukkunut paremmin viime yöt. Ruudut kiinni iltakymmeneltä -päätös otettiin käyttöön vasta kaksi päivää sitten ja energiaa on jo reilusti enemmän. Olen nukahtanut nopeammin ja herännyt virkeänä. Aamuinen voimattomuus tuntuu olevan tiessään.

Tiedän, että kaikki selviää vielä ja onneksi mieliala nousee päivittäin ilman, että asian eteen tarvitsisi tehdä mitään. Tänään tuntui hyvältä kirjoittaa. Myös moni muu asia tuntuu tänäänkin hyvältä ja olen iloinen siitä.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
magical-1090663_1920

Armollista ja tunnelmallista joulua

Olen kirjoitellut nyt pitkään ruuasta ja halusin välillä kirjoittaa jostain aivan muusta. Ainakin jouluinen leipäohje on vielä ennen aattoa tulossa, mutta keskitytään hetki aivan muihin asioihin. Ruuasta kirjoittelu kuuluu ehdottomasti niihin aiheisiin, joista blogissani haluan kirjoittaa, mutta haluan sen sisältävän myös muuta. Tänään kirjoitankin armosta, sillä se jos mikä on näin joulun alla ajankohtaista.

Millaisen joulun olet suunnitellut? Oletko kuvitellut aattoillan jo valmiiksi mielessäsi: kuinka kuusi on kauniin symmetrisesti koristeltu, joulupöydästä ei puutu ainuttakaan perinneruokaa ja koti kiiltää pölyttömyyttään? Oletko suunnitellut ennen joulua tyhjentäväsi jokaisen kaapin, organisoivasi vaatteet, lahjoittavasi osan pois? Ehkä kirpputorilta vielä ehtisi varata pöydän, jossa kaiken ylimääräisen voisi myydä parempaan käyttöön? Aiotko valmistaa kaikki ruuat itse, myös ne, joita kukaan ei välitä syödä? Oletko aikeissa tehdä kaikille tuttavillesi itse lahjat, vaikka et millään keksi, missä välissä ehtisit ne kaikki tehdä?

Kuvittelen välillä itsekin mielessäni tuota täydellistä aattoiltaa, jolloin joululaulut soivat taustalla syödessämme, Lumiukko pyörii televisiossa, eikä ole kiirettä eikä hätää. Olen jo muutaman vuoden viettänyt joulua keskenään mieheni kanssa. Ensimmäisenä vuonna joulunalusaika kului pienessä hätäilyssä, sillä silloin ajatukset täydellisestä yhteisestä joulusta olivat vahvimmillaan. Ajattelin kaiken käyvän nopeasti ja helposti. Tietysti, koska olin aina ennen viettänyt juhlaa lapsuudenkodissani, jossa joku muu hoiti suurimman osan jouluvalmisteluista, eli minulla ei ollut selvää käsitystä valmistelujen todellisesta määrästä.

Jo tuo ensimmäinen joulu poissa vanhempien luota osoittautui kuitenkin aivan yhtä ihanaksi, kuin kaikki aiemmat joulut. Kaikki ei mennyt putkeen, esimerkiksi piparien paisto viivästyi ja jäi lopulta aattoaamuun. Niistäkin ensimmäinen erä kärähti – ja kunnolla. Tästä saimme kuitenkin vain hyvät naurut ja seuraava pellillinen näytti jo ihan syömäkelpoiselta. Kaikki ei siis ollut täydellisesti, mutta meille kaikki oli täydellistä. Joulussa onkin enemmän kyse rauhoittumisesta, tunnelmasta ja rakkaudesta. On tärkeintä olla niiden lähellä, joista välittää.

Itselläni on ollut tänä vuonna hyvin aikaa valmistautua jouluun, mutta silti olen varautunut siihen, että kaikkea en ehdi tehdä, mitä olen suunnitellut. Olen pitänyt pääprioriteettina ruokien valmistamista, sillä fodmap-ruokavaliota noudattavana minulle on tärkeää tietää, mistä ainesosista ruuat on valmistettu. Laatikoiden määrä on meillä kuitenkin minimissä ja joitain ruokia saadaan anopiltani – ja se onneksi helpottaa hommaa. Valmistin itsekin taas suuremman satsin porkkanalaatikkoa ja joulutorttuja ja vein vanhemmilleni, niinkuin olen tehnyt jo muutamana vuonna. Tällainen pieni auttaminen jo luo joulun tunnelmaa ja tekee hyvän mielen sekä itselle että vastaanottajalle. Etenkin, kun vanhempani eivät olettaneet minun tekevän mitään, vaan tein ne omasta tahdostani ja koska minulla oli siihen hyvin aikaa.

Olen viime vuosien aikana huomannut, miten ihminen aina kuvittelee, että aikaa on paljon enemmän, kuin sitä todellisuudessa on. Tätä hahmottaakseni olenkin alkanut katsoa kellosta suoraan aikaa ja miettiväni pisimmän mahdollisen ajan, joka mihinkin tekemiseen voi mennä. Aina tämä ei onnistu, vaan optimistinen mieleni kuvittelee, että ehdin tosiaan tehdä vartissa tunnin lenkin. Yhä useammin olen kuitenkin saanut apua tästä menetelmästä, että katson kelloa ja mietin, miten kauan minulla on aiemmin mennyt samantyylisten asioiden tekemisessä. Pyrin myös laskemaan mukaan ne hetket, jolloin minun pitää saada rauhoittua, jotta en ala käydä ylikierroksilla. Tämä pieni suunnittelu on vähentänyt paljon turhautumista. Olen ennen luullut, etten vain ole tarpeeksi nopea ja tehokas, vaikka kyse ei oikeasti ole siitä. Sillä olenhan minä ihan tarpeeksi tehokas, innokas mieleni vain välillä erehtyy kuvittelemaan, että kaksi minuuttia riittää kaupassa käyntiin. Tätä jännää mielen ominaisuutta kutsutaan ainakin nimellä optimismivääristymä, josta esimerkiksi ihana Katri Manninen on kirjoittanut blogissaan monestakin eri näkövinkkelistä – suosittelen tutustumaan 🙂

Mutta tosiaan, olen siis täysin valmistautunut siihen, että jouluaattoon mennessä osa paperikasoista on edelleen järjestämättä ja osa huonekaluista lepää tyytyväisinä tomukerroksen alla. Se on ihan ok, eikä haittaa mitään. Samaten ajattelen, että vaikka mieheltäni jäisi puolitiehen jokin joulutekeminen, ei sillä ole loppujen lopuksi niin väliä. Tärkeintä on, että saamme viettää yhdessä joulua.

Toivon, että jokainen voi antaa jouluna itselleen ja läheisilleen armoa ja ymmärrystä. Vaikka toivottu lahja jäisi saamatta, lempijouluruoka loppuisi kesken tai nurkissa vilistäisi villakoiria, voi joulusta silti tulla täydellinen.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Ideakiitoa yössä

Käykö sinulle koskaan niin, että olet aivan naatti puolet päivästä ja sitten kun pääset sänkyyn ja olet valmiina nukkumaan, silmäsi rävähtävätkin auki, eikä unentulosta ole tietoakaan? Minulle kävi viime yönä näin. Olen nukkunut liian vähän vajaan viikon ajan, eikä asiaa auttanut yhtään se, että yhtenä näistä öistä nukuin vain 4,5 tuntia. Univelka oli tuon jälkeen siis taattua tavaraa.

Liika valvominen tekee minulle helposti sen, että henkeäni alkaa ahdistaa ja muutenkin olen huomannut, että liian vähäisten unien jälkeen mielentilani on selvästi alhaisempi. En kykene samanlaiseen ideointiin, järjestelyyn, toiminnallisuuteen ja kekseliäisyyteen kuin parempien yöunien jälkeen. Tämä on varmasti kovinkin yleistä.

Viime yönä unettomuuteni syynä eivät olleet ulkopuoliset häiriötekijät, vaan oma mieleni, joka yleensä on yöunieni suurin odotuttaja. Pyörin hetken aikaa kuin hyrrä sängyssä ilman väsymyksen häivääkään ja sitten sain Idean. Aloin innoissani pohdiskella Ideaani ja kehitin sitä eteenpäin. Painoin tarkasti mieleeni kaikki ilahduttavat ajatukset ja jatkoideat, joita mieleeni juolahti. Lopulta minun oli pakko nousta ja hiippailla vessaan, jonka jälkeen tallustelin vielä keittiöön, nappasin kynän ja muistilapun ja kirjoitin ideani karkeasti lapulle muistiin. Tämä vanha niksi usein toimiii, mutta edelleen sänkyyn palattuani minun oli pakko yrittää rauhoittaa mieltäni. Minun ei kuitenkaan olisi ollut mitään järkeä alkaa yöntunteina ja univelkaisena alkaa kehitellä Ideaani sen pidemmälle, sillä aivoni eivät selvästikään olleet täydessä terässä. Sitä paitsi ajatus oli jo kirjoitettu ylös, joten Idean unohtamismahdollisuuttakaan ei ollut. Lisäksi olen jo aiemmin todennut, että on parasta tarkastella ideoitaan vasta rauhallisessa ja levollisessa mielentilassa. Keskellä yötä havaitsin olevani jopa hysteerinen ja selvästi unentarpeessa, eli en mitenkään parhaassa tilassa tärkeän Idean jalostamiseen.

Lopulta nukahdin, kun päätin tyhjentää mieleni ajatuksista ja keskittyä hetkeen. En yrittänyt pakottaa unta tulemaan, sillä se yleensä tuntuu vain vievän unimaata kauemmas. Lempeästi vain ohjasin itseäni tunnustelemaan peittoa ja tyynyä, lähinnä vain nauttimaan olostani. Viimein uni tuli.

Aamulla herätessäni ymmärsin heti, että olen nukkunut taas liian vähän, mutta uni ei olisi enää tullakseen. Yritin kuitenkin pitkään nukahtaa uudestaan, sillä minulla ei ollut tänään kiireinen aamu, eikä tälle päivälle ole muutenkaan montaa aikataulutettua asiaa. Uni ei kuitenkaan ottanut tullakseen. Vaikka en aamulla vielä edes fiilistellyt Ideaani, olin jotenkin jo innoissani ja vähän ylikierroksilla. Nousin siis sängystä ylös, menin keittämään teet ja nauttimaan aamuisen aloe vera -juomani. Idea tuntuu edelleen hyvältä, nyt vielä vähän järjellisemmästä tilassa ajatellen, eli hukkaan ei yökukkuminen mennyt.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Jouluruuat ja fodmap

Sain juuri viikonloppuna kehuja sopivasta julkaisutahdistani. Tuudittauduin kehuun tietysti välittömästi ja havahduin kirjoittamaan lisää vasta tänään. Edellisestä kirjoitelmastani on jo yli viikko – kääk! No, ei tauko blogia kaada (I think).

Olen heti joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen höpsähtänyt täysin kaikkeen jouluhommailuun. Tein porkkanalaatikot pakastimeen valmiiksi heti ensimmäisenä päivää ja asunto on jo melkein kokonaan koristeltu. Olen myös tehnyt käytöstä poistettuun terraarioon jouluisen metsäkuvaelman ja ulko-oveamme koristavat jouluvalot. Myös kynttelikköjä löytyy ja ajattelimme ottaa kuusenkin jo tällä viikolla esiin.

Taisin jossain kirjoituksessani jo mainita, että jouluruokien yhdistäminen fodmap-ruokavalioon on mietityttänyt minua melkoisesti. Nyt olen kuitenkin todennut, että selviän jouluruokailusta varmasti ihan hyvillä olotiloilla, kunhan pidän kohtuuden tietyissä ruuissa. Porkkanalaatikkoa väsätessäni huokaisin helpotuksesta, sillä käyttämääni ohjeeseen tulee vain 0,5 rkl siirappia. Olen ollut siinä käsityksessä, että siirappi ei sovi fodmap-ruokavalioon, mutta ainakin FODMAP-keittiöni -blogin listauksessa se oli luokiteltu kohtuullisesti nautittaviin ruoka-aineisiin. Tässäkin on varmasti taas parasta kuunnella itseään ja omaa vatsaansa. Olen nimittäin huomannut, että vaikka jokin ruoka-aine toimisi yhdelle, se ei välttämättä toimi toiselle, vaikka kyseessä olisi sama oireyhtymä.

Nyt kun siirappi on siis kohtuullisesti vapautettu käyttööni, iloitsen myös siitä uutisesta, että voin syödä pari piparkakkua! Ja jos pysyn kohtuudessa piparien kanssa, voin varmasti myös herkutella muutamalla Geishalla, jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti jouluun. Onneksi myös huikea määrä juustoista on laktoosittomia, joten minun ei tarvitse kärvistellä lempparisesonkiani ilman juustoherkkujani.

Katselin tuossa muutenkin läpi jouluruuista tekemäämme listaa ja nähtävästi syömiset menevätkin paljon helpommin fodmappina kuin aluksi kuvittelin. Lihapullat olen jo pitkään tehnyt kaurahiutaleisiin korppujauhojen sijaan ja nyt ei siis tarvitse vaihtaa kuin kermaviili laktoosittomaan. Rosollin jätän väliin punajuurien vuoksi, mutta pelkät keitetyt porkkanatkin maistuvat mainioilta. Kala nyt on kala, eli sitä voin syödä ihan rauhallisin mielin, samoin laktoosittomaksi tehty perunamuusi. Salaatinkin voi tehdä vaan sellaisista raaka-aineista, jotka kuuluvat fodmap-ruokavalioon. Quite simple!

Glögin ja tähtitorttujen kanssa olen vielä vähän mietiskelyosastolla. Kaupan glögiä en ole uskaltanut kovin paljoa juoda, mutta nyt löysin sopivan helpolta kuulostavan glögiohjeen tuolta aiemmin mainitsemastani FODMAP-keittiöni -blogista. Monen glögiohjeen kohdalla olen todennut niiden olevan liian hankalia tehdä, että tulisin niitä kokeilemaan. Tämä chai-teen valmistusta muistuttava glögiohje kuitenkin vaikutti helpolta ja menee varmasti kokeiluun.

Niin ja ne tähtitortut. Taikinan tekeminen itse vaikuttaa kaikilla löytämilläni ohjeilla niin työläältä, että todennäköisesti jää tekemättä. Mutta mikäli kuitenkin innostun, olen ajatellut Ihanan inkiväärin innoittamana käyttää porkkanahilloa luumuhillon tilalla, sillä luumu on minulle ehdottomasti yksi pahin mahavaivojen aiheuttaja. Porkkanahillostakin saa helposti fodmap-version, kun jättää hunajan pois ja lisää hillosokerin määrää.

Olen todella kiitollinen siitä, että jouluruokien kanssa pääsee kuitenkin näin vähällä reseptienmuuntelulla ja vaivannäöllä, vaikka herkkävatsainen onkin. Ihanaa joulunodotusta ja jouluruokafiilistelyä kaikille – sekä herkkä- että teräsvatsaisillekin! 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
pikkutontut

Pikkutontut ja pitkä puurojono

Olen aloitellut jo joulunodotusta. Terassia koristaa pari lyhtyä ja sisätiloista voi bongata jo tonttuja, yhdet jouluvalot (jotka ajateltiin kyllä siirtää pihan puolelle) ja led-kuusen.

Tänään myös pyörähdimme kaupan joulunavauksessa ja mukaan tarttui pari pikkutonttua ja jouluvalot. Maisteltiin glögiä (minäkin, vaikka se meni kyllä vähän ohi fodmap-ruokavalion..), todettiin puurojono liian pitkäksi ja napattiin mukaan maitoa ja kananmunia.

Tontut löysivät paikkansa eteisen pöydältä, yhden isomman tontun ja led-tuikun vierestä. Toinen tonttu oli vähän ressukka, sillä sen hatussa oleva liimaus oli hieman levinnyt. Se oli niin sympaattinen epätäydellisine hattuineen, että halusin sen mukaani.

Jouluasioissa mietintää ovat aiheuttaneet jouluruuat. Pitää alkaa jo vähän miettiä, mitä reseptejä pitää alkaa muokkailla fodmap-ruokavalioon sopiviksi ja mitkä menevät sellaisenaan. Lihapullista jätetään ainakin sipuli(jauhe) pois.

Mutta minulla on vahva usko siihen, että kaivatut jouluruuat saadaan toteutettua. Pitää vain käyttää luovuutta apuna. Ja nettiä.

Askartelin tänään iltapuhteena vielä muutaman pikkukuusen. Ne tulevat yhteen joulukoriste-juttuun, mutta ei siitä ainakaan vielä sen enempää 😉

Tajusin muuten, että unohdin tehdä ne ohjeet kurpitsalyhdyn tekemisestä. Heh. Pitäiskö homma jättää ensi vuoteen vai vieläkö ehtii?

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Kahden raaka-aineen suklaakakku

Mainiot kekkerit ja niiden järjestäminen

Järjestimme viikonloppuna juhlat. Tämä on hyvin harvinaista, sillä yleensä meillä ei käy kovin paljoa vieraita noin muutenkaan. Minulle jäi todella hyvä fiilis kekkereistä, sillä tarjoilut tuntuivat maistuvan ja vieraat viihtyvän. Sain jopa juhlien jälkeen kiitosteksarin yhdeltä kekkereissämme vierailleelta kaveriltani. Hän kiitteli sitä, miten hyvin otimme kaikki vieraat huomioon, ettemme jättäneet ketään oman onnensa nojaan. Oli ihana saada tällainen, ihan varta vasten lähetetty viesti 🙂

Kekkerimme alkoivat jo aiemmin iltapäivällä ensimmäisten vieraiden kahvituksella, mukavalla jutustelulla ja hyvillä nauruilla. Illemmalla saapuneille tarjosimme kahvituksen lisäksi myös boolia ja suolaista naposteltavaa, jotka nautittiin hyvien juttujen, musiikin ja naurunpyrähdysten kera. Tunnelma oli koko päivän rento ja iloinen, osa vieraista viipyikin pitkälle yöhön.

Koko juhlien ajan oloni oli rento, iloinen ja tyytyväinen. Yllätyksekseni huomasin, miten paljon todella viihdyin, kun tupa oli täynnä hyväntuulista porukkaa ja kun sain kestitä vieraita. Ennen vieraiden saapumista olin toki vähän hermostunut, mutta jännitys katosi heti vieraiden saapuessa. Jännitys oli aivan turhaa, mutta varmasti hyvinkin inhimillistä, kun edessä on jotain näin paljon tavallisesta arjesta poikkeavaa.

Miten sitten nämä hyvin onnistuneet kekkerit kursittiin kasaan? Listasin tähän asiat, joiden itse katsoisin olevan tärkeitä juhlien onnistumisen kannalta.

  • Tarjoilujen miettimisessä kannattaa hyödyntää hyväksi havaittuja ja tuttuja ohjeita. Jos et ole ennen leiponut tai kokkaillut juhlia varten, valitse helppoja ohjeita ja jos tuntuu siltä, niin osta osa tarjottavista valmiina. Itse leivoin porkkanapiirakkaa, kinkkupiirakkaa sekä kahden raaka-aineen suklaakakkua (kuva ylhäällä on vähän surkea, mutta kakku oli namia!). Näiden lisäksi ostimme keksejä, karkkia ja laitoimme tarjolle lahjaksi saatuja suklaita. Illaksi oli sitten vielä lisänä muuta naposteltavaa. Suklaakakut olivat sen verran pieniä, että tein iltapäiväksi ja illaksi omat kakut ja hyvin menivät kaupaksi. Leivoin kahden raaka-aineen suklaakakkuja sen vuoksi, että kakku on suhteellisen helppo ja nopea tehdä, ja laktoositonta suklaata käyttämällä pystyin hyvin huomioimaan myös tarvittavat ruokarajoitukset. En jaksanut ottaa stressiä tavallisen täytekakun valmistamisesta, koska niiden valmistaminen on jäänyt minulla melko vähiin.
  • Ota huomioon ruokarajoitukset, itse tein kinkkupiirakan ja kakut gluteenittomiksi ja laktoosittomiksi, jolloin ruokarajoitteisille (itseni mukaan lukien) löytyi omia vaihtoehtoja. Porkkanapiirakkakin oli muuten laktoositon, mutta Olympia-juuston laktoosittomuus/laktoosillisuus (onko se sana?) jäi meille mysteeriksi. Ostamassani paketissa kun ei lukenut “laktoositon”, mutta pari vierastamme sanoi, että aina silloin tällöin kyseisessä juustopakkauksessa komeilee tämä sana. Mene ja tiedä.
  • Siivoaminen. Suosittelen siivoilemaan hiljalleen muutaman päivän ajan ennen juhlia, jolloin et joudu valtavan stressipaniikin runtelemaksi juuri ennen, kun vieraat saapuvat paikalle. Vieraat tulevat kuitenkin tapaamaan ihmisiä, eivät hammasharjalla jynssättyjä posliinikoristeita. Jos siis olet paniikinomaisen siivouksen jäljiltä kärttyinen, ei se ainakaan paranna tunnelmaa. Meillä viimeinen silaus siivoukseen tehdään potkaisemalla pikkuroskat mattojen alle sekä piilottamalla ympäriinsä lojuvat vaatteet ja tavarat kaappeihin. Koska mitä sillä sitten on väliä. Jos et ehdi tai sinulla ei ole palavaa halua puunata koko kämppää kristallinkirkkaaksi, päästä itsesi vähemmällä. Siivoa ne paikat paremmin, joihin oletat katseiden kiinnittyvän, verhotankojen päältä ei esimerkiksi ole välttämätöntä luututa. Jos et ota turhia paineita juhlien järjestämisestä, siivoamisesta tai leipomisesta, olet paljon parempaa seuraa vieraillesi. Se kohottaa tunnelmaa paljon nopeammin, kuin juhlia varten jynssätty sohvanalunen.
  • Vieraiden huomioiminen. Et voi mitenkään jutella kaikkien vieraiden kanssa samaan aikaan, mutta muista huomioida heitä tasaisesti. Tärkeää hyvän tunnelman kannalta on kuitenkin se, että arvostat vieraita ja heidän läsnäoloaan. Ja mikäli olet itse jännittynyt, kerro se vieraille. Heiltä saat varmasti kannustusta juhlien kulkuun ja vaikka apua tarjoilujen tai mahdollisen ohjelman järjestämisessä.

Erityisen tärkeää on loihtia juhlista sellaiset, joissa itse viihtyisi parhaiten. Mikäli itse menisit mielelläsi rentoihin ja hyväntuulisiin juhliin, joissa tarjolla olisi herkullista, mutta pelkistettyä ruokaa, järjestä itsekin sellaiset. Kun vieraat huomaavat sinun itsesi viihtyvän ja olevan läsnä, heidänkin on helpompi rentoutua ja nauttia mukavista juhlistasi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Mitä vähemmän taistelet huonoa fiilistä vastaan, sitä nopeammin se vaihtuu mukavampaan.

Ikävien ajatusten ja tunteiden hyväksyminen

Ottaako sinuakin välillä päähän? Tyhmä kysymys, koska tottakai ottaa. Jos joku väittää muuta, en usko. Välillä näitäkin tulee vastaan, mutta aika harvoin. Silloinkin huomaa, miten väkinäinen hymy on kuin henkarin avulla pakotettu kasvoille.

Minulla on ollut tänään tavallista useampaan otteeseen kiukkuinen, turhautunut ja vähän surullinen olo. Olen näinä hetkinä hoitanut vähemmän luovuutta ja keskittymistä vaativia töitä, sekä märehtimisen sijaan käynyt sauvakävelemässä, tehnyt ruokaa ja viikannut pyykkejä. Kun mieliala on alkanut kohentua, on ollut mukava huomata, mitä kaikkea on saanut aikaiseksi, vaikka mielessä on hetki sitten pyörinyt vaikka miten mustia ajatuksia ja sydän on ollut raskas huolesta.

Muutama vuosi sitten suhtauduin tällaisiin pahan olon hetkiin täysin eri tavalla. Pahan olon iskiessä, minulle iski yleensä paniikki: “apua, mistä tämä paha olo johtuu? Mikä minua vaivaa? Mikä on huonosti, missä on syy pahalle ololleni?”. En välttämättä pohtinut asiaa ihan näillä sanoin, mutta pidin huonoa fiilistä merkkinä siitä, että jotain on pielessä. Joko pelkäsin oman mielenterveyteni puolesta tai sitten yritin etsiä syitä menneistä tapahtumista, ympäröivistä asioista tai läheisteni käyttäytymisestä. Ikävät ajatukset ja paha olo tuntuivat kuin lamaannuttavan minut tai saavan minut paniikin valtaan. Hukkasin paljon energiaa ja aikaa turhaan analysoimiseen, märehtimiseen ja murehtimiseen.

Parisen vuotta sitten ajattelutapani muuttui radikaalisti erään verkkokurssin avulla, jossa käytiin läpi kolmen prinsiipin lähetymistapaa. Samalla muuttui kokonaan se, millä tavalla katson elämääni ja tätä maailmaa. Voi kuulostaa kovin suuruudenhullulta ja jonkun korvaan jopa vähän hipiltä, mutta niin siinä tosiaan kävi. Elämäni itsessään ei muuttunut miksikään, mutta kokemukseni siitä muuttui täysin – ja paljon parempaan.

Tätä nykyä, kun minulle tulee kiukkuinen olo, en ajattele sitä sen kummemmin. Annan sen vain tulla ja kulkea lävitseni. Tunteet eivät ole vaarallisia, vaan täysin luonnollisia. Tämä pätee siis ehdottomasti myös negatiivisina koettuihin tunteisiin, kuten ärtymykseen, vihaan ja suruun. Nämä kannattaa hyväksyä normaaliksi osaksi omaa elämää, eikä taistella niitä vastaan.

Omia tunteita ja ajatuksia vastaan taisteleminen tai niiden märehtiminen eivät itseasiassa vie niitä nopeammin pois, vaan venyttävät niitä. Jos sinulla on huono fiilis ja mieleesi juolahtaa jokin ikävä muisto tai pelottava ajatus, anna sen vain olla. Muistuta itseäsi, että se ei ole vaarallinen ja lähtee kyllä ajallaan pois. Ajatukset, joita sinulle tulee mieleen tällaisissa mielentiloissa, eivät välttämättä ole totta. Ne ovat vain ajatuksia ja ne ovat ainoastaan pääsi sisällä. Ne eivät voi satuttaa sinua, joten hengitä rauhassa, anna niiden tulla ja mennä omia aikojaan. Jokainen kurja ajatus ja pahalta tuntuva tunne vaihtuu pian uuteen, mukavampaan ajatukseen ja tunteeseen. Mitä vähemmän analysoit ja taistelet, sitä nopeammin se tapahtuu.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Kaurapuuro mustaherukoilla

FODMAP-ruokavalio toimii!

Olen kohta viikon syönyt FODMAP-ruokavalion mukaisesti ja oloni alkaa olla jo oikein hyvä. FODMAP-ruokavalioa suositellaan siis ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville. Ruokavaliossa vältellään fermentoituvia, hitaasti sulavia hiilihydraatteja, jotka sulavat vasta päästessään paksusuoleen. Sana FODMAP viittaa nimenomaan näihin fermentoituviin hiilihydraatteihin.

Turvotus on laskenut huomattavasti ja vaatteetkin istuvat mukavammin päälle. Olen ollut vähän hämilläni kun tajusin, miten paljon turvotusta minullakin oli vääränlaisen ruokavalion vuoksi. En ollut yhtään osannut ajatella, että se kaikki oli turvotusta, vaan olin oikeasti kuvitellut lihoneeni pari kiloa.

Lisäksi ihoni on alkanut voida paljon paremmin. Olen kärsinyt atooppisesta ihottumasta jo lapsesta saakka, mutta sain siihen avun parisen vuotta sitten. Jokin aika sitten ihottuma alkoi kuitenkin taas palailla, samoin kun kasvoilleni ja leualleni alkoi ilmestyä finnejä. Olen oppinut, että suoliston kunto ja ihon hyvinvointi kulkevat käsi kädessä ja siksi onkin hyvin loogista, että iho-oireiden alettua ei mennyt kauaakaan, kun vatsakrampit alkoivat. Ruokavaliomuutoksen myötä ihottumakin on siis alkanut taas parantua käsistäni ja kasvojen iho on jo nyt puhtaampi ja sileämpi.

Mahtavaa huomata jo näin lyhyessä ajassa, että ruokavaliosta on todella hyötyä ja miten radikaalisti oma hyvinvointi on jo nyt parantunut. Omalla kohdallani tietysti tähän nopeaan muutokseen on voinut vaikuttaa se, että olen jo aiemmin kiinnittänyt jonkun verran huomiota ruokavaliooni, mutta nyt koin tarpeelliseksi tarrata asiaan tiukemmin.

Mutta nyt, yksi kurpitsa odottaa keittiössä vielä pilkkomistaan. Tai no, itse asiassa taidan jättää sen pilkkomisen huomiselle. Tai ylihuomiselle. Taidan vain laittaa saunan päälle ja mennä lämmittelemään näin viikon päätteeksi. Jep, niin teen.

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterest