Hyvinvointi

Ärtyvän suolen oireyhtymä ilmoittautuu – taas

En ole saanut muutamaan päivään kirjoitettua mitään, koska ylimääräinen aikani on mennyt vatsakipujeni syiden selvittämisessä. Aloin viime viikolla tuntea kovia, kouristavia kipuja vatsassani. Samanlaiset kivut ovat minulle tuttuja jo entuudestaan. Sen takia tiesinkin heti kipujen alkaessa, että vanha tuttuni, IBS, siellä taas nostaa päätään.

IBS, ärtyvän suolen oireyhtymä on suolistosairaus, joka diagnosoidaan sulkemalla muut mahdolliset vaihtoehdot (esim. keliakia ja laktoosi-intoleranssi) pois. Minulla tämä oireyhtymä todettiin viime vuoden elo- tai syyskuussa, kun olin kärsinyt pahoista vatsakivuista yli kuukauden yhtäjaksoisesti ja siitä viimeiset kaksi viikkoa mikään ruoka ei tuntunut pysyvän sisälläni. Tätä ennen koin samantapaisen oirejakson noin kymmenen vuotta sitten.

Kun kivut viime viikolla alkoivat uudelleen, pelästyin tietysti aivan hirveästi, sillä viime vuonna olin monta viikkoa sängynpohjalla, enkä pystynyt tekemään mitään. Muistan, että jopa television katsominen oli vaikeaa ja vatsakivut olivat niin kovia, että pelkäsin kantavani jotain todella vakavaa sairautta.

Nyt siis kaivoin pikavauhtia ravintoterapeutilta ja lääkäriltä saamani ruokaohjeet esille. Aloin noudattaa niiden mukaista ruokavaliota heti, mutta kivut eivät parissa päivässä muuttuneet mitenkään. Ajattelin ensin, että olo ehkä paranee vasta muutaman päivän päästä, että nyt pitää vain olla kärsivällinen.

Löysin kuitenkin onnekseni ihanan ja oloni pelastavan blogin, Vatsan vapaapäivän, joka on minulla nyt jatkuvasti jollain välilehdellä auki. Blogin kirjoittaja, Vilja, on listannut blogiinsa kaikki vältettävät ja suositeltavat ruoka-aineet. Aloin selata listaa läpi ja osa ruuista olivat samoja kuin saamissani listoissa. Mutta osa ei. Osa poikkesi täysin. Minulle on muun muassa erityisesti suositeltu viinirypäleitä, mutta Vatsan vapaapäivä -blogin listassa ne ovat vältettävien listalla. Siis mitä! Olin hetken todella vihainen. Ensin siitä, että menetin taas yhden herkkuni, mutta vielä enemmän siitä, että olin saanut väärää tietoa.

Taittelin lääkärin ja ravitsemusterapeutin listat takaisin laatikkoon ja olen nyt mennyt näiden Vatsan vapaapäivä -blogin ohjeiden mukaan muutaman päivän ja oloni on täysin erilainen. Vatsakramppeja, eikä minkäänmaailman kipuja ole ollut enää ollenkaan. Olen kokkaillut kurpitsakeittoa ja kanakeittoa sekä hakenut hyvällä omallatunnolla salaattibaarista salaatteja (siihen pienempään kulhoon). Ihanaa, kun niitä voi kuitenkin syödä. Ja ylipäätään ihanaa, kun voi nyt syödä ilman kipuja. Kanakeittoon valitsin vatsalle sopivia kasviksia (naurista, lanttua ja porkkanaa), vaihdoin kerman laktoosittomaan ja maustoin keiton pelkällä suolalla. Itse pilkotut kasvikset maistuvat niin paljon enemmän kuin pakasteesta ostetut, että pelkkä suolakin riitti hyvin maustamaan keiton. Mieheni otti osan keitosta omaan kattilaansa ja maustoi makunsa mukaan. Hyvä kuitenkin näin, että ei tarvitse kokkailla molemmille omia ruokia, vaan voimme syödä samoja. Raaka-aineet valitaan vain listan mukaisesti, että ikäviltä yllätyksiltä vältytään.

Tulen varmasti jatkossa kirjoittamaan lisää ärtyvän suolen oireyhtymästä ja suuri osa resepteistä tulee varmaan myös olemaan oireyhtymän omaavillekin sopivia. Lisäsinkin oireyhtymälle nyt oman kategoriansa tuonne hyvinvoinnin alle. Iloitsin niin kovasti Vatsan vapaapäivä -blogin löytymisestä, että tiedän, miten tärkeää vertaistuki on tämän oireyhtymän omaaville.

Olen ollut diagnoosin jälkeen jotenkin vähän pihalla siitä, miten paljon voin poiketa ruokavaliosta. Tämä epätietoisuus ajoikin vatsani taas niin huonoon kuntoon, että kivut alkoivat. On ollut siinäkin mielessä hankalaa tietää missä raja menee, että kipuja ei aina tule. Tuntuu, että vatsa on kestänyt ja kestänyt, mutta viime viikolla juomani kahvikupillinen oli sille viimeinen pisara. Toisaalta olen kyllä iloinen siitä, että voin aina silloin tällöin vähän poiketa ruokavaliosta ilman, että kohtaan tuskallisia kipuja. Pitää jatkossa vain miettiä tarkemmin, miten usein ja millaisissa määrin voin syödä jotain ruokavalion ulkopuolelta.

Kaikki kanssavatsavaivaiset! Pidetään lippu korkealla, vaikkei tämä homma aina tuntuisikaan helpolta. Kyllä se siitä! 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
coffee-958410_800px

Lauantaiaamun huumaa

Hilpeää huomenta.

Tänään on lauantai, vapaapäivä, ja heräsin jo ennen aamuviittä. Ensimmäisen kerran katsoessani kelloa, se näytti 4:50. Mietiskelin kaikenlaista, niin työkuvioista blogiin, kuin lenkkeilystä jouluunkin. Mietin sanaa anivarhain – se kuulostaa jotenkin kauniilta. Seuraavaksi yritin nukahtamisen toivossa olla ajattelematta sen kummemmin mitään, mutta en onnistunut siinä tällä kertaa. Olin niin innoissani kaikista mietteistäni. Tunsin jatkuvasti vain olevani enemmän ja enemmän hereillä. Lopulta, kun kello näytti 5:35, en jaksanut enää leikkiä vaakatasoista hyrrää sängynpohjalla. Nousin ylös, keräsin aamukamppeet kainalooni ja sipsuttelin keittämään teetä.

Paistoin pari kananmunaa ja pilkoin hunajamelonia teen kaveriksi. Jääkaapissa minua oli vastassa virnistävä kurpitsalyhty. Kaiversin sellaisen eilen ensimmäistä kertaa elämässäni ja tein sen maltosta ihanaa kurpitsakeittoa. Teen sekä kaiverruksesta, että keitosta vielä myöhemmin tänne postaukset ja linkitän sitten tähänkin juttuun.

Aamupalaa maistellessani mietin, että olisi hyvä idea laittaa pyykkikone hommiin näin aikaisin, koska vielä oli yösähkön aika. Tämä sitten kuitenkin unohtui, kun jumituin Facebookin äärelle ja sain sitä kautta idean asentaa Snapchatin puhelimeeni. Se on nyt asennettu ja olen vähän pihalla, miten sitä käytetään. Se tuntuu silti kovin hauskalta keksinnöltä, vaikka pikkuisen vielä pelkäänkin, että lähetän jatkuvana virtana koko maailmalle livekuvaa, enkä tajua sitä itse. Luultavasti kuvittelen sen olevan hankalampi, kuin mitä se todellisuudessa on. Tunnen kuitenkin oloni nyt erityisen nuoreksi ja ajan tasalla olevaksi henkilöksi, sillä en ole kuullut yhdenkään ystäväni käyttävän Snapchatiä vielä (tai sitten he käyttävät sitä minulta salaa!).

Minulla on tälle päivälle paljon odotuksia. Meille piti tulla viikonloppuvieraita, mutta he joutuivat sairastumisen vuoksi perumaan tulonsa. Tämä oli kurja juttu ja toivon ystävälleni pikaista paranemista! Tällaisissa tilanteissa on kuitenkin myös valoisa puolensa. Kun harmitukseni meni ohi, minusta alkoi nimittäin tuntua siltä, että minulle on nyt annettu lisäaikaa lahjaksi. Innostuin ajatuksesta, että ehdin tehdä tämän ja huomisen päivän aikana vaikka mitä. Meillä on vielä vähän maalaushommat kesken ja kotona riittäisi muutenkin paljon mukavaa puuhasteltavaa. Myös lenkkipolku ja kaupunkikierros kiinnostaisivat. Ainoa asia, mitä minun pitää kuitenkin nyt muistuttaa itselleni on se, että en ehdi tehdä kaikkea. Joten teen sen, minkä ehdin ja mikä hyvältä tuntuu. Todennäköisesti myös väsähdän iltapäivällä ja voin silloin hyvin ottaa pienet nokkaunet ja jatkaa sitten puuhastelujani.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
ota_apua_vastaan

Anna muiden auttaa

Toisinaan on hyvä luopua kontrollista ja antaa muiden auttaa. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta se vapauttaa aikaasi asioille, jotka ovat sinun kohdallasi vielä tärkeämpiä.

Sain eilen työpuhelun, jossa minulle tarjottiin luotettavalta suomalaisyritykseltä tiettyä avaimet käteen -palvelua. Palvelu kiinnosti ja tiesin sen olevan erittäin tarpeellinen. Pähkäilin kuitenkin todella pitkään, että pystyisinkö kuitenkin itse toteuttamaan tämän asian, jolloin oppisin jotain uutta, eikä palvelusta tarvitsisi maksaa ulkopuoliselle.

Keskustelin noin puoli tuntia myyjän kanssa ja olin vakuuttunut palvelun laadusta ja hyödyllisyydestä, sillä olinhan tutustunut aiheeseen jo aiemminkin. Tästä huolimatta pyysin myyjää palaamaan asiaan seuraavana päivänä. Osittain tämä pyyntöni liittyy varovaiseen ja harkitsevaan luonteeseeni, mutta mukana oli myös häivähdys kontrollintarvetta: “voisinko tehdä tämän itse?”

Mietin vielä hetken puhelun jälkeen, millä tavalla voisin jättää palvelun tilaamatta ja voisin toteuttaa sen ilman ulkopuolista apua. Palveluun liittyvien asioiden opiskelu ja toteuttaminen olisi toki mahdollista, mutta aloin pohtia sen kannattavuutta. Voisin siis töiden päälle opiskella ja opetella tekemään asiat itse ja menettää suuren osan jo nyt vähästä vapaa-ajastani. Lisäksi mietin, pystyisinkö satsaamaan niin paljon aikaa asian opiskeluun, että kykenisin yhtä laadukkaaseen ja toimivaan lopputulokseen, kuin mitä minulle tarjottu palvelu takaisi. Luultavasti en, koska ylimääräisille asioille on jo nyt hyvin vähän aikaa.

Minusta alkoi siis tuntua siltä, että sitoutuva itseopiskelu tässä asiassa ei olisi kannattavaa. Ymmärsin nimittäin, että vaikka opiskelisinkin asian läpikotaisin, en todennäköisesti pystyisi hyödyntämään oppimaani tulevaisuudessa niin, että siitä olisi minulle mitään selvää hyötyä. Tämän asian itseopiskelulla siis saattaisin vain hukata aikaani, enkä todennäköisesti pääsisi edes yhtä hyviin tuloksiin.

Päätin siis ottaa tarjouksen vastaan. Yritys oli luotettava, osaajat rautaisia ammattilaisia ja hinta oli kohtuullinen. Miksi siis ei? Mieleeni tuli lause, jonka kuulin parisen vuotta sitten keskustellessani erään yrittäjän kanssa: “On parasta antaa aina kyseisen alan ammattilaisten hoitaa asiat, eikä yrittää itse vääntää väkisin kaikkea. Silloin voi keskittyä omaan osaamiseensa ja kehittyä siinä.”

Jos on tottunut kontrolloimaan monia asioita, ei kontrollista luopuminen kuitenkaan ei ole aina helppoa. Ajattele kuitenkin omaa itseäsi: kaipaisitko lepoa tai enemmän vapaa-aikaa? Onko sinun todella aivan välttämätöntä tehdä kaikki itse? Missä voisit höllätä ja antaa jonkun muun auttaa?

Yhden ihmisen ei tarvitse jaksaa hoitaa yksin kaikkea. Avun pyytäminen tai sen vastaanottaminen ei ole häpeällistä tai noloa vaan ainoastaan järkevä tapa huolehtia omasta jaksamisestaan. Kehotan siis ottamaan hyvää apua vastaan, sillä pieni hengähdystauko on välillä paikallaan.

Miten sinä voisit antaa muiden auttaa sinua?

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
iphone-518101_1280

Työt ja vapaa-aika erilleen – haastava mahdollisuus

Työni on sen tyylistä, että monet olettavat minun tekevän töitä milloin tahansa, päivien lisäksi myös iltaisin ja viikonloppuisin. Usein näin onkin, mutta pyrin tekemään iltoja ja viikonloppuja vain omilla ehdoillani ja ennakkoon harkiten.

Joustan tässä asiassa kuitenkin hyvin pitkälle ja vastailen puhelimeen ja sähköposteihin joskus silloinkin, kun olen ajatellut viettää laatuaikaa läheisteni kanssa. Olen alkanut huomata tämän pitkäaikaisen vaikutuksen muussa elämässäni. En pysty viestin tai puhelun jälkeen enää kytkemään mielessäni off-painiketta päälle, kuten ennen.

Kun esimerkiksi vietän aikaa ystävieni kanssa ja huomaan puhelimeni näytöllä ilmoituksen vastaamatta jääneestä työpuhelusta, en pysty jättämään sitä mielestäni. Jään pohtimaan, pitäisikö soittaa heti takaisin vai voinko palata asiaan vasta myöhemmin. Tämä tapahtuu, vaikka tietäisin, että asia ei ole kiireinen ja soittajalle sopii hyvin, että palaan asiaan myöhemmin.

Ikävää ja täysin turhaa tässä tilanteessa on se, että en edistä työasioita yhtään siinä, että murehdin niitä mielessäni. Ja vaikka saisin jonkun hyvän töihin liittyvän ajatuksen mieleeni, aivoni eivät saa tarvitsemaansa levähdystaukoa työasioista. Tämän seurauksena alan helposti käydä ylikierroksilla, kun työasiat vievät kaiken aikani ja myös yöunet alkavat lyhentyä. Yöunien lyhentyminen tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että työsuoritus heikkenee huomattavasti ja nuutunut olo saa minut muutenkin hitaaksi ja ärtyneeksi.

Samalla jätän huomiotta ihmiset, jotka ovat sillä hetkellä ympärilläni. Tämä on jopa surullinen ajatus, sillä itsekin koen ikäviksi tilanteet, joissa keskustelukumppani ei selvästi ole läsnä tilanteessa. En halua siis itsekään käyttäytyä niin. Tällaisella toiminnalla olen siis puolittain töissä ja puolittain paikalla, mikä kuulostaa liian sekavalta minun makuuni. En halua viettää sellaista elämää.

Ensimmäinen ja ehkä tärkein askel kohti selkeämpää työn ja vapaa-ajan jakoa on se, että teen itselleni selväksi, että minun ei ole pakko olla tavoitettavissa 24/7. Aion seuraavaksi alkaa miettiä keinoja, joilla pystyn toteuttamaan tätä käytännössä ja löydän taas kadoksissa olevan off-painikkeen laadukkaampaa vapaa-aikaa varten.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Suppilovahverot 2015

Suppilovahveroita ja ajatuksia kiireestä

Olin viikonloppuna äidin kanssa sienimetsällä. Löysimme puoliämpärillistä suppilovahveroita, wuhuu!

Metsässä tallustellessamme puhuimme äidin kanssa syntyjä syviä. Puhuimme stressaamisesta, täydellisyyteen pyrkimisestä ja liiallisesta murehtimista. Äitini totesi lempeästi sieniämpäri kädessä, että hänelläkin olisi paljon tehtävää tällä hetkellä: “töiden jälkeen opiskelua, siivottavaa, järjesteltävää, ruuanlaittoa.. Mutta olen silti istunut iltaisin palapelini ääreen, koska pidän sen tekemisestä. Ei se ole niin vakavaa, jos jotain on kesken.”

Tällaiset sanat on ihana kuulla ihmiseltä, jolla on tällä hetkellä monta rautaa tulessa. Äitini asenteesta voi myös helposti huomata, että oma elämäntilanteemme ei suoraan määritä sitä, miltä meistä tuntuu. Ajoittain ajatukset elämäntilanteestamme voivat saada meidät tuntemaan surua, vihaa ja pahaa oloa, ja se on täysin normaalia, se ei haittaa. Mutta näiden ikävien ajatusten ja tunteiden pitää antaa mennä menojaan, eikä niihin kannata jäädä junnaamaan.

Sieniretki teki monellakin tapaa hyvää. Oli mukava jutella äidin kanssa pitkästä aikaa, ihan rauhassa. Toisekseen, metsän rauhoittava vaikutus tuli jälleen todettua. Ei ole parempaa paikkaa kiireisen, pääasiassa sisällä vietetyn viikon jälkeen, kuin rauhallinen metsä. Lisäksi sienistä riitti hyvin herkuteltavaa seuraavaksi päiväksi ja maku oli taivaallinen! Sienimetsään on tarkoitus suunnistaa tänä syksynä vielä uudelleen, toivottavasti satoa riittää 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
ei_se_ole_niin_tarkkaa

Remontin yksinkertaistamista

Meillä on tällä hetkellä yksi huone pienen remontin alla. Huoneessa oli melko lailla elämää nähnyt ja suttuinen tapetti, joka aluksi nypittiin irti seinistä. Alunperin oli tarkoitus tapetoida koko huone uudestaan, mutta eräs maalari-tuttuni heitti idean, että tapetoisi vaan yhden seinän tehosteseinä-tyyliin. Hän perusteli ideaansa sillä, että jatkossa on helpompi muuttaa huoneen ulkonäköä, jos voi vaan pääasiassa maalata ja tapetti on vain yhdellä seinällä. Innostuimme heti tästä ideasta, sillä mikä sen parempaa, kuin jo ennakkoon vähän helpottaa tulevaa elämää.

Pohjamaalia on nyt levitetty pari kerrosta ja varmaan yksi kerros vielä laitetaan. Pari päivää sitten, kun mieheni kanssa levitimme pohjamaalia seinille, totesin, että minulle on tässä viime aikoina muodostunut oma slogan kotihommissa. Pienistä epätasaisuuksista puhuttaessa totesin vain tyynesti, että “ei sitä kukaan huomaa”. Tätä toistelin jokin aika sitten myös verhojen lyhennys -operaatiossa.

Totuus on se, että voi olla, että joku huomaakin. Mutta en näe syytä, miksi sitä pitäisi itse jäädä murehtimaan. Todennäköisyys siihen, että joku lyttää kasvonsa kiinni remontoidun huoneen seinään silmiään siristellen ja pikkuvirheitä etsien, on kuitenkin melko pieni. Näin on ainakin omassa lähipiirissäni (toivottavasti teidänkin). Ja jos vieraasi huomaa jonkin epätasaisuuden tai huonosti maalatun kohdan, hän ei jää miettimään sitä moneksi tunniksi, saati sitten päiväksi. Todennäköisesti ajatus vilahtaa hänen mieleensä ja sitten tuleekin jo jotain muuta mietittävää. Ja vaikka joku jäisikin murehtimaan, miten jonkun toisen seinässä on yksi vähän pikaisemmin maalattu kohta, niin mitä se sitten haittaa. Silloin hän miettii sitä itse, omassa mielessään – ei sinun mielessäsi.

Leppoisaa päivää kaikille 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
reed-585618_1280

Miten rauhoittua, kun sille ei ole aikaa?

Viimeiset pari viikkoa ovat pistäneet minut aika koville. Töitä ja muuta hommaa riittänyt pilvin pimein, eikä rauhoittumiselle ole oikein jäänyt aikaa. Kiireisinä aikoina minulle tuntuu helposti jäävän jotenkin todella hektinen olo päälle. Asiaa ei helpota se, että tällaisina aikoina ei ole yleensä aikaa tehdä asioita, jotka helpottaisivat stressiä.

Listasin tähän muutamia asioita, joiden olen huomannut rauhoittavan itseäni kiireen keskellä.

  1. Lämpötyyny niskassa. Lämmittää ja tuo kevyttä painoa niskalle, jolloin olo on kuin kissalla lämpimän takan ääressä. Suuri etu on myös siinä, että lämmitintä voi pitää niskassa samalla kun puuhaat jotain muuta.
  2. Nukkuminen. Kiireen keskellä on erityisen tärkeää varata riittävästi aikaa nukkumiselle. Kannattaa pyrkiä tyhjentämään mieli nukkumaan mennessä, eikä stressata nukahtamisesta. Mikäli unentulolle lataa liikaa paineita, päätyy vain tuijottamaan kattoa ja paniikissa miettimään “minun pitäisi jo nukkua”. Eli unentulosta murehtiminen ei auta mitään.
  3. Syöminen. Ruokailuun kannattaa panostaa, vaikka tuntuu, ettei siihen olisi aikaa. Hyvän ruuan avulla jaksaa paremmin.
  4. Tauot. Jo minuutin mittainen tauko voi rauhoittaa niin, että jaksat puurtaa taas pari tuntia. Hengitä rauhallisesti, laita vaikka silmät kiinni ja tyhjennä hetkeksi mielesi. Syvä huokaisukin voi rauhoittaa keskellä hektistä aherrusta ja saada olosi levolliseksi.
  5. Lukeminen. Tuntuu vähän hullulta kirjoittaa tätä tähän, koska eihän sitä yleensä kiireisenä aikana jää aikaa lukemiselle. Olen kuitenkin huomannut, että jos luen muutamankin rivin todella hyvästä kirjasta, se rauhoittaa mieltäni välittömästi. Aikaa ei siis mene välttämättä kuin puoli minuuttia, mutta olo on tämän jälkeen paljon rennompi.
  6. Liikkuminen. Tässä heti perään toinen asia, mille on vaikea ottaa aikaa kiireisenä aikana. Jos on vain vähän aikaa, on käytettävä liikunnan suhteen luovuutta. Itse olen havainnut parhaaksi pikaliikunnaksi hyppynarulla hyppimisen, sillä se kohottaa sykkeen nopeasti. Pidän usein myös käsipainoja ulottuvilla, jotta voi nostella edes pari sarjaa, kun liikenee pieni hetki aikaa.
  7. Lisämurehtiminen. Murehtiminen stressaavan päivän jälkeen ei muuta mitään. Kiireen keskeltä löytyvää vähäistä vapaa-aikaa ei kannata käyttää menneiden tai tulevien asioiden murehtimiseen. Aivojen pitää saada levätä välillä. Ratkaisuja kannattaa miettiä mielen rauhoituttua, jolloin asiat pystyy näkemään selkeämmässä valossa.

Joitain asioita varmaan unohdin tässä mainita, mutta ei oteta stressiä siitä. Rauhallista viikonloppua kaikille! <3

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Hektisen päivän jälkeen

Nukuin aamulla pommiin. Hapuilin herättyäni puhelinta yöpöydän laatikosta ja silmäni olivat varmaan lautasen kokoiset, kun tajusin mitä kello näyttää. Ei auttanut muu, kuin vauhdilla pukea vaatteet ja suunnistaa keittiöön pika-aamiaiselle. En yhtään pidä kiireisistä aamuista, mutta tänään jouduin oman uneliaisuuteni vuoksi käymään sellaisen läpi.

Koko päivä tuntui menevän edestakaisin juostessa ja työpäiväkin venähti pidemmäksi aamuisen nukkumisen takia. Olin myös sopinut käyväni ystäväni kanssa lenkillä ja siitä onneksi pidin kiinni, enkä perunut kiireestä huolimatta. Tiesin lenkin ja ystäväni seuran tekevän hyvää, ja arvelin tällaisen tauon rauhoittavan vähän mieltäni hektisen päivän keskellä.

Päivän saldo oli se, että työt tuli tehtyä, lenkillä käytyä ja juoksevat asiat tuli hoidettua. Ruoka taas jäi laittamatta ja pyykit pesemättä. Onneksi kyseessä oli kuitenkin huomisen, eikä tämän päivän ruoka ja vaatekaapista löytyy vielä puhtaita vaatteita. “No harm done” siis.

Hetken tuossa punnitsin, että pesenkö pyykkiä vai menenkö saunomaan ja päädyin rauhoittumaan saunan lauteille. Pyykit joutavat odottaa huomiseen ja selvästi kaipasin tähän iltaan jotain mieltäni rauhoittavaa. Edelleen minulla on hektinen olo tästä päivästä ja mieleni tuntuu olevan täynnä ajatuksia, mutta sauna onneksi rauhoitti vähän.

Taidanpa keittää vielä kamomillateet ja venytellä television äärellä, jospa ajatukset sitten vähän hälvenisivät ja saisin nukuttua kunnon yöunet. Ja niiden jälkeen heräisin ajoissa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Kumpi harmittaa jälkeenpäin enemmän: että menit lenkille vai että jätit menemättä?

Liikkeelle vaikkei huvita?

Liikkumaan lähteminen ei ole aina helppoa. Jos on vähän väsynyt, huonolla tuulella tai sohva näyttää erityisen pehmeältä, voi lenkille tai salille lähteminen tuntua ylitsepääsemättömän tuskalliselta. Mieleen tulvahtaa heti kymmenen selitystä ja syytä, miksi olisi parempi tehdä vaan pari voileipää ja kääriytyä peiton alle katsomaan televisiota.

Tällaisina Sohva näyttää houkuttelevalta -hetkinä kannattaa muistaa se tunne, kun olet jo lähtenyt liikkeelle ja päässyt vauhtiin. Muistutan itseäni usein myös kaikista niistä kerroista, kun olen jäänyt sohvalle löhöilemään ja pian päätynyt harmittelemaan päätöstäni. Muistelen myös niitä kertoja, kun minua ei ole yhtään huvittanut lähteä lenkille, salille tai jumppaan, mutta olen siitä huolimatta päättäväisesti lähtenyt. En muista ainuttakaan kertaa, että tämä päätös olisi harmittanut minua. Yleensä aina, kun vain ottaa sen askeleen, että pääsee ulos ovesta, tulee jo ihana ajatus mieleen: “onneksi lähdin liikkeelle”.

Ei kannata siis heti antaa periksi päällimmäiselle, mukavuudenhaluiselle tai ärtyneelle ajatukselle. Kannattaa miettiä, mikä on sinulle itsellesi hyväksi. Olen joskus kuullut sanottavan, että joskus pitää olla kuin itsensä paras ystävä. Tällaisina hetkinä voit ajatella olevasi itsesi paras ystävä, joka lempeästi hoputtaa lenkkipolulle, vaikka sinua ei yhtään huvittaisi nostaa takamustasi sohvalta.

Muista kuitenkin, että jos todella olet äärimmäisen väsynyt, älä pakota itseäsi liian raskaaseen suoritukseen. Itseään ei tarvitse ajaa piippuun, silloin liikunnastakin katoaa ilo. Ja sitähän emme halua!

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
ala_tee_mitaan_paiva

Älä tee mitään -päivä

Luulen, että jokaisen tulisi silloin tällöin viettää Älä tee mitään -päivää. Tällainen teemapäivä olisi erityisen tärkeä stressaantuneille ja kiireisille, jotka eivät välttämättä edes ehtisi viettää sitä. Älä tee mitään -päivä rentouttaa ja antaa energiaa. Samalla saat etäisyyttä elämäsi mahdollisiin ongelmiin ja haasteisiin. Saatat myös huomata, ettei maailma kaadukaan, vaikka olisit yhden päivän tekemättä mitään (tai jos teet hieman vähemmän kuin tavallisesti).

Älä tee mitään -päivä ei sananmukaisesti tarkoita sitä, ettet voisi tehdä päivän aikana mitään. Ideana on kuitenkin tehdä mahdollisimman vähän. Ja ne asiat joita teet, eivät saa vaatia ponnisteluja tai tuntua vastenmielisiltä. Älä tee mitään -päivänä ei saa myöskään jäädä miettimään tekemättömiä asioita. Kun siis huomaan murehtivasi jotain tekemätöntä, kirjoita vaikka asia ylös, jolloin voit palata siihen myöhemmin. Näin saat ehkä ajatuksen helpommin pois mielestäsi pyörimästä.

Mikäli kohtaat Älä tee mitään -päivänä itseäsi syyllistäviä ja huonoa omaatuontoa herättäviä ajatuksia, jätä ne omaan arvoonsa. Älä taistele ajatuksia vastaan, mutta kiinnitä niihin mahdollisimman vähän huomiota. Anna niiden tulla ja mennä menojaan. Jos alat vängätä ajatustesi kanssa, ne vain voimistuvat ja väittävät vastaan. Paras tapa on siis hyväksyä ne, mutta olla kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota – kurjat ajatukset itsessään eivät ole vaarallisia.

Älä tee mitään -päivänä voit tehdä helppoa ja herkullista ruokaa, ulkoilla, lukea hyvää kirjaa tai katsoa hyvällä omallatunnolla mieleistäsi tv-sarjaa. Voit myös viettää aikaa läheistesi kanssa, käydä saunassa tai kierrellä kaupoissa mitään ostamatta ja etsimättä. Tai sitten voit yksinkertaisesti olla tekemättä sen kummemmin mitään. Ehdottomasti tärkeintä on kuitenkin seuraava: älä ota paineita tai tunne turhaa syyllisyyttä, vaan nauti olostasi!

Facebooktwittergoogle_pluspinterest