Stressi

magical-1090663_1920

Armollista ja tunnelmallista joulua

Olen kirjoitellut nyt pitkään ruuasta ja halusin välillä kirjoittaa jostain aivan muusta. Ainakin jouluinen leipäohje on vielä ennen aattoa tulossa, mutta keskitytään hetki aivan muihin asioihin. Ruuasta kirjoittelu kuuluu ehdottomasti niihin aiheisiin, joista blogissani haluan kirjoittaa, mutta haluan sen sisältävän myös muuta. Tänään kirjoitankin armosta, sillä se jos mikä on näin joulun alla ajankohtaista.

Millaisen joulun olet suunnitellut? Oletko kuvitellut aattoillan jo valmiiksi mielessäsi: kuinka kuusi on kauniin symmetrisesti koristeltu, joulupöydästä ei puutu ainuttakaan perinneruokaa ja koti kiiltää pölyttömyyttään? Oletko suunnitellut ennen joulua tyhjentäväsi jokaisen kaapin, organisoivasi vaatteet, lahjoittavasi osan pois? Ehkä kirpputorilta vielä ehtisi varata pöydän, jossa kaiken ylimääräisen voisi myydä parempaan käyttöön? Aiotko valmistaa kaikki ruuat itse, myös ne, joita kukaan ei välitä syödä? Oletko aikeissa tehdä kaikille tuttavillesi itse lahjat, vaikka et millään keksi, missä välissä ehtisit ne kaikki tehdä?

Kuvittelen välillä itsekin mielessäni tuota täydellistä aattoiltaa, jolloin joululaulut soivat taustalla syödessämme, Lumiukko pyörii televisiossa, eikä ole kiirettä eikä hätää. Olen jo muutaman vuoden viettänyt joulua keskenään mieheni kanssa. Ensimmäisenä vuonna joulunalusaika kului pienessä hätäilyssä, sillä silloin ajatukset täydellisestä yhteisestä joulusta olivat vahvimmillaan. Ajattelin kaiken käyvän nopeasti ja helposti. Tietysti, koska olin aina ennen viettänyt juhlaa lapsuudenkodissani, jossa joku muu hoiti suurimman osan jouluvalmisteluista, eli minulla ei ollut selvää käsitystä valmistelujen todellisesta määrästä.

Jo tuo ensimmäinen joulu poissa vanhempien luota osoittautui kuitenkin aivan yhtä ihanaksi, kuin kaikki aiemmat joulut. Kaikki ei mennyt putkeen, esimerkiksi piparien paisto viivästyi ja jäi lopulta aattoaamuun. Niistäkin ensimmäinen erä kärähti – ja kunnolla. Tästä saimme kuitenkin vain hyvät naurut ja seuraava pellillinen näytti jo ihan syömäkelpoiselta. Kaikki ei siis ollut täydellisesti, mutta meille kaikki oli täydellistä. Joulussa onkin enemmän kyse rauhoittumisesta, tunnelmasta ja rakkaudesta. On tärkeintä olla niiden lähellä, joista välittää.

Itselläni on ollut tänä vuonna hyvin aikaa valmistautua jouluun, mutta silti olen varautunut siihen, että kaikkea en ehdi tehdä, mitä olen suunnitellut. Olen pitänyt pääprioriteettina ruokien valmistamista, sillä fodmap-ruokavaliota noudattavana minulle on tärkeää tietää, mistä ainesosista ruuat on valmistettu. Laatikoiden määrä on meillä kuitenkin minimissä ja joitain ruokia saadaan anopiltani – ja se onneksi helpottaa hommaa. Valmistin itsekin taas suuremman satsin porkkanalaatikkoa ja joulutorttuja ja vein vanhemmilleni, niinkuin olen tehnyt jo muutamana vuonna. Tällainen pieni auttaminen jo luo joulun tunnelmaa ja tekee hyvän mielen sekä itselle että vastaanottajalle. Etenkin, kun vanhempani eivät olettaneet minun tekevän mitään, vaan tein ne omasta tahdostani ja koska minulla oli siihen hyvin aikaa.

Olen viime vuosien aikana huomannut, miten ihminen aina kuvittelee, että aikaa on paljon enemmän, kuin sitä todellisuudessa on. Tätä hahmottaakseni olenkin alkanut katsoa kellosta suoraan aikaa ja miettiväni pisimmän mahdollisen ajan, joka mihinkin tekemiseen voi mennä. Aina tämä ei onnistu, vaan optimistinen mieleni kuvittelee, että ehdin tosiaan tehdä vartissa tunnin lenkin. Yhä useammin olen kuitenkin saanut apua tästä menetelmästä, että katson kelloa ja mietin, miten kauan minulla on aiemmin mennyt samantyylisten asioiden tekemisessä. Pyrin myös laskemaan mukaan ne hetket, jolloin minun pitää saada rauhoittua, jotta en ala käydä ylikierroksilla. Tämä pieni suunnittelu on vähentänyt paljon turhautumista. Olen ennen luullut, etten vain ole tarpeeksi nopea ja tehokas, vaikka kyse ei oikeasti ole siitä. Sillä olenhan minä ihan tarpeeksi tehokas, innokas mieleni vain välillä erehtyy kuvittelemaan, että kaksi minuuttia riittää kaupassa käyntiin. Tätä jännää mielen ominaisuutta kutsutaan ainakin nimellä optimismivääristymä, josta esimerkiksi ihana Katri Manninen on kirjoittanut blogissaan monestakin eri näkövinkkelistä – suosittelen tutustumaan 🙂

Mutta tosiaan, olen siis täysin valmistautunut siihen, että jouluaattoon mennessä osa paperikasoista on edelleen järjestämättä ja osa huonekaluista lepää tyytyväisinä tomukerroksen alla. Se on ihan ok, eikä haittaa mitään. Samaten ajattelen, että vaikka mieheltäni jäisi puolitiehen jokin joulutekeminen, ei sillä ole loppujen lopuksi niin väliä. Tärkeintä on, että saamme viettää yhdessä joulua.

Toivon, että jokainen voi antaa jouluna itselleen ja läheisilleen armoa ja ymmärrystä. Vaikka toivottu lahja jäisi saamatta, lempijouluruoka loppuisi kesken tai nurkissa vilistäisi villakoiria, voi joulusta silti tulla täydellinen.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Kahden raaka-aineen suklaakakku

Mainiot kekkerit ja niiden järjestäminen

Järjestimme viikonloppuna juhlat. Tämä on hyvin harvinaista, sillä yleensä meillä ei käy kovin paljoa vieraita noin muutenkaan. Minulle jäi todella hyvä fiilis kekkereistä, sillä tarjoilut tuntuivat maistuvan ja vieraat viihtyvän. Sain jopa juhlien jälkeen kiitosteksarin yhdeltä kekkereissämme vierailleelta kaveriltani. Hän kiitteli sitä, miten hyvin otimme kaikki vieraat huomioon, ettemme jättäneet ketään oman onnensa nojaan. Oli ihana saada tällainen, ihan varta vasten lähetetty viesti 🙂

Kekkerimme alkoivat jo aiemmin iltapäivällä ensimmäisten vieraiden kahvituksella, mukavalla jutustelulla ja hyvillä nauruilla. Illemmalla saapuneille tarjosimme kahvituksen lisäksi myös boolia ja suolaista naposteltavaa, jotka nautittiin hyvien juttujen, musiikin ja naurunpyrähdysten kera. Tunnelma oli koko päivän rento ja iloinen, osa vieraista viipyikin pitkälle yöhön.

Koko juhlien ajan oloni oli rento, iloinen ja tyytyväinen. Yllätyksekseni huomasin, miten paljon todella viihdyin, kun tupa oli täynnä hyväntuulista porukkaa ja kun sain kestitä vieraita. Ennen vieraiden saapumista olin toki vähän hermostunut, mutta jännitys katosi heti vieraiden saapuessa. Jännitys oli aivan turhaa, mutta varmasti hyvinkin inhimillistä, kun edessä on jotain näin paljon tavallisesta arjesta poikkeavaa.

Miten sitten nämä hyvin onnistuneet kekkerit kursittiin kasaan? Listasin tähän asiat, joiden itse katsoisin olevan tärkeitä juhlien onnistumisen kannalta.

  • Tarjoilujen miettimisessä kannattaa hyödyntää hyväksi havaittuja ja tuttuja ohjeita. Jos et ole ennen leiponut tai kokkaillut juhlia varten, valitse helppoja ohjeita ja jos tuntuu siltä, niin osta osa tarjottavista valmiina. Itse leivoin porkkanapiirakkaa, kinkkupiirakkaa sekä kahden raaka-aineen suklaakakkua (kuva ylhäällä on vähän surkea, mutta kakku oli namia!). Näiden lisäksi ostimme keksejä, karkkia ja laitoimme tarjolle lahjaksi saatuja suklaita. Illaksi oli sitten vielä lisänä muuta naposteltavaa. Suklaakakut olivat sen verran pieniä, että tein iltapäiväksi ja illaksi omat kakut ja hyvin menivät kaupaksi. Leivoin kahden raaka-aineen suklaakakkuja sen vuoksi, että kakku on suhteellisen helppo ja nopea tehdä, ja laktoositonta suklaata käyttämällä pystyin hyvin huomioimaan myös tarvittavat ruokarajoitukset. En jaksanut ottaa stressiä tavallisen täytekakun valmistamisesta, koska niiden valmistaminen on jäänyt minulla melko vähiin.
  • Ota huomioon ruokarajoitukset, itse tein kinkkupiirakan ja kakut gluteenittomiksi ja laktoosittomiksi, jolloin ruokarajoitteisille (itseni mukaan lukien) löytyi omia vaihtoehtoja. Porkkanapiirakkakin oli muuten laktoositon, mutta Olympia-juuston laktoosittomuus/laktoosillisuus (onko se sana?) jäi meille mysteeriksi. Ostamassani paketissa kun ei lukenut “laktoositon”, mutta pari vierastamme sanoi, että aina silloin tällöin kyseisessä juustopakkauksessa komeilee tämä sana. Mene ja tiedä.
  • Siivoaminen. Suosittelen siivoilemaan hiljalleen muutaman päivän ajan ennen juhlia, jolloin et joudu valtavan stressipaniikin runtelemaksi juuri ennen, kun vieraat saapuvat paikalle. Vieraat tulevat kuitenkin tapaamaan ihmisiä, eivät hammasharjalla jynssättyjä posliinikoristeita. Jos siis olet paniikinomaisen siivouksen jäljiltä kärttyinen, ei se ainakaan paranna tunnelmaa. Meillä viimeinen silaus siivoukseen tehdään potkaisemalla pikkuroskat mattojen alle sekä piilottamalla ympäriinsä lojuvat vaatteet ja tavarat kaappeihin. Koska mitä sillä sitten on väliä. Jos et ehdi tai sinulla ei ole palavaa halua puunata koko kämppää kristallinkirkkaaksi, päästä itsesi vähemmällä. Siivoa ne paikat paremmin, joihin oletat katseiden kiinnittyvän, verhotankojen päältä ei esimerkiksi ole välttämätöntä luututa. Jos et ota turhia paineita juhlien järjestämisestä, siivoamisesta tai leipomisesta, olet paljon parempaa seuraa vieraillesi. Se kohottaa tunnelmaa paljon nopeammin, kuin juhlia varten jynssätty sohvanalunen.
  • Vieraiden huomioiminen. Et voi mitenkään jutella kaikkien vieraiden kanssa samaan aikaan, mutta muista huomioida heitä tasaisesti. Tärkeää hyvän tunnelman kannalta on kuitenkin se, että arvostat vieraita ja heidän läsnäoloaan. Ja mikäli olet itse jännittynyt, kerro se vieraille. Heiltä saat varmasti kannustusta juhlien kulkuun ja vaikka apua tarjoilujen tai mahdollisen ohjelman järjestämisessä.

Erityisen tärkeää on loihtia juhlista sellaiset, joissa itse viihtyisi parhaiten. Mikäli itse menisit mielelläsi rentoihin ja hyväntuulisiin juhliin, joissa tarjolla olisi herkullista, mutta pelkistettyä ruokaa, järjestä itsekin sellaiset. Kun vieraat huomaavat sinun itsesi viihtyvän ja olevan läsnä, heidänkin on helpompi rentoutua ja nauttia mukavista juhlistasi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
ota_apua_vastaan

Anna muiden auttaa

Toisinaan on hyvä luopua kontrollista ja antaa muiden auttaa. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta se vapauttaa aikaasi asioille, jotka ovat sinun kohdallasi vielä tärkeämpiä.

Sain eilen työpuhelun, jossa minulle tarjottiin luotettavalta suomalaisyritykseltä tiettyä avaimet käteen -palvelua. Palvelu kiinnosti ja tiesin sen olevan erittäin tarpeellinen. Pähkäilin kuitenkin todella pitkään, että pystyisinkö kuitenkin itse toteuttamaan tämän asian, jolloin oppisin jotain uutta, eikä palvelusta tarvitsisi maksaa ulkopuoliselle.

Keskustelin noin puoli tuntia myyjän kanssa ja olin vakuuttunut palvelun laadusta ja hyödyllisyydestä, sillä olinhan tutustunut aiheeseen jo aiemminkin. Tästä huolimatta pyysin myyjää palaamaan asiaan seuraavana päivänä. Osittain tämä pyyntöni liittyy varovaiseen ja harkitsevaan luonteeseeni, mutta mukana oli myös häivähdys kontrollintarvetta: “voisinko tehdä tämän itse?”

Mietin vielä hetken puhelun jälkeen, millä tavalla voisin jättää palvelun tilaamatta ja voisin toteuttaa sen ilman ulkopuolista apua. Palveluun liittyvien asioiden opiskelu ja toteuttaminen olisi toki mahdollista, mutta aloin pohtia sen kannattavuutta. Voisin siis töiden päälle opiskella ja opetella tekemään asiat itse ja menettää suuren osan jo nyt vähästä vapaa-ajastani. Lisäksi mietin, pystyisinkö satsaamaan niin paljon aikaa asian opiskeluun, että kykenisin yhtä laadukkaaseen ja toimivaan lopputulokseen, kuin mitä minulle tarjottu palvelu takaisi. Luultavasti en, koska ylimääräisille asioille on jo nyt hyvin vähän aikaa.

Minusta alkoi siis tuntua siltä, että sitoutuva itseopiskelu tässä asiassa ei olisi kannattavaa. Ymmärsin nimittäin, että vaikka opiskelisinkin asian läpikotaisin, en todennäköisesti pystyisi hyödyntämään oppimaani tulevaisuudessa niin, että siitä olisi minulle mitään selvää hyötyä. Tämän asian itseopiskelulla siis saattaisin vain hukata aikaani, enkä todennäköisesti pääsisi edes yhtä hyviin tuloksiin.

Päätin siis ottaa tarjouksen vastaan. Yritys oli luotettava, osaajat rautaisia ammattilaisia ja hinta oli kohtuullinen. Miksi siis ei? Mieleeni tuli lause, jonka kuulin parisen vuotta sitten keskustellessani erään yrittäjän kanssa: “On parasta antaa aina kyseisen alan ammattilaisten hoitaa asiat, eikä yrittää itse vääntää väkisin kaikkea. Silloin voi keskittyä omaan osaamiseensa ja kehittyä siinä.”

Jos on tottunut kontrolloimaan monia asioita, ei kontrollista luopuminen kuitenkaan ei ole aina helppoa. Ajattele kuitenkin omaa itseäsi: kaipaisitko lepoa tai enemmän vapaa-aikaa? Onko sinun todella aivan välttämätöntä tehdä kaikki itse? Missä voisit höllätä ja antaa jonkun muun auttaa?

Yhden ihmisen ei tarvitse jaksaa hoitaa yksin kaikkea. Avun pyytäminen tai sen vastaanottaminen ei ole häpeällistä tai noloa vaan ainoastaan järkevä tapa huolehtia omasta jaksamisestaan. Kehotan siis ottamaan hyvää apua vastaan, sillä pieni hengähdystauko on välillä paikallaan.

Miten sinä voisit antaa muiden auttaa sinua?

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
iphone-518101_1280

Työt ja vapaa-aika erilleen – haastava mahdollisuus

Työni on sen tyylistä, että monet olettavat minun tekevän töitä milloin tahansa, päivien lisäksi myös iltaisin ja viikonloppuisin. Usein näin onkin, mutta pyrin tekemään iltoja ja viikonloppuja vain omilla ehdoillani ja ennakkoon harkiten.

Joustan tässä asiassa kuitenkin hyvin pitkälle ja vastailen puhelimeen ja sähköposteihin joskus silloinkin, kun olen ajatellut viettää laatuaikaa läheisteni kanssa. Olen alkanut huomata tämän pitkäaikaisen vaikutuksen muussa elämässäni. En pysty viestin tai puhelun jälkeen enää kytkemään mielessäni off-painiketta päälle, kuten ennen.

Kun esimerkiksi vietän aikaa ystävieni kanssa ja huomaan puhelimeni näytöllä ilmoituksen vastaamatta jääneestä työpuhelusta, en pysty jättämään sitä mielestäni. Jään pohtimaan, pitäisikö soittaa heti takaisin vai voinko palata asiaan vasta myöhemmin. Tämä tapahtuu, vaikka tietäisin, että asia ei ole kiireinen ja soittajalle sopii hyvin, että palaan asiaan myöhemmin.

Ikävää ja täysin turhaa tässä tilanteessa on se, että en edistä työasioita yhtään siinä, että murehdin niitä mielessäni. Ja vaikka saisin jonkun hyvän töihin liittyvän ajatuksen mieleeni, aivoni eivät saa tarvitsemaansa levähdystaukoa työasioista. Tämän seurauksena alan helposti käydä ylikierroksilla, kun työasiat vievät kaiken aikani ja myös yöunet alkavat lyhentyä. Yöunien lyhentyminen tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että työsuoritus heikkenee huomattavasti ja nuutunut olo saa minut muutenkin hitaaksi ja ärtyneeksi.

Samalla jätän huomiotta ihmiset, jotka ovat sillä hetkellä ympärilläni. Tämä on jopa surullinen ajatus, sillä itsekin koen ikäviksi tilanteet, joissa keskustelukumppani ei selvästi ole läsnä tilanteessa. En halua siis itsekään käyttäytyä niin. Tällaisella toiminnalla olen siis puolittain töissä ja puolittain paikalla, mikä kuulostaa liian sekavalta minun makuuni. En halua viettää sellaista elämää.

Ensimmäinen ja ehkä tärkein askel kohti selkeämpää työn ja vapaa-ajan jakoa on se, että teen itselleni selväksi, että minun ei ole pakko olla tavoitettavissa 24/7. Aion seuraavaksi alkaa miettiä keinoja, joilla pystyn toteuttamaan tätä käytännössä ja löydän taas kadoksissa olevan off-painikkeen laadukkaampaa vapaa-aikaa varten.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Suppilovahverot 2015

Suppilovahveroita ja ajatuksia kiireestä

Olin viikonloppuna äidin kanssa sienimetsällä. Löysimme puoliämpärillistä suppilovahveroita, wuhuu!

Metsässä tallustellessamme puhuimme äidin kanssa syntyjä syviä. Puhuimme stressaamisesta, täydellisyyteen pyrkimisestä ja liiallisesta murehtimista. Äitini totesi lempeästi sieniämpäri kädessä, että hänelläkin olisi paljon tehtävää tällä hetkellä: “töiden jälkeen opiskelua, siivottavaa, järjesteltävää, ruuanlaittoa.. Mutta olen silti istunut iltaisin palapelini ääreen, koska pidän sen tekemisestä. Ei se ole niin vakavaa, jos jotain on kesken.”

Tällaiset sanat on ihana kuulla ihmiseltä, jolla on tällä hetkellä monta rautaa tulessa. Äitini asenteesta voi myös helposti huomata, että oma elämäntilanteemme ei suoraan määritä sitä, miltä meistä tuntuu. Ajoittain ajatukset elämäntilanteestamme voivat saada meidät tuntemaan surua, vihaa ja pahaa oloa, ja se on täysin normaalia, se ei haittaa. Mutta näiden ikävien ajatusten ja tunteiden pitää antaa mennä menojaan, eikä niihin kannata jäädä junnaamaan.

Sieniretki teki monellakin tapaa hyvää. Oli mukava jutella äidin kanssa pitkästä aikaa, ihan rauhassa. Toisekseen, metsän rauhoittava vaikutus tuli jälleen todettua. Ei ole parempaa paikkaa kiireisen, pääasiassa sisällä vietetyn viikon jälkeen, kuin rauhallinen metsä. Lisäksi sienistä riitti hyvin herkuteltavaa seuraavaksi päiväksi ja maku oli taivaallinen! Sienimetsään on tarkoitus suunnistaa tänä syksynä vielä uudelleen, toivottavasti satoa riittää 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
reed-585618_1280

Miten rauhoittua, kun sille ei ole aikaa?

Viimeiset pari viikkoa ovat pistäneet minut aika koville. Töitä ja muuta hommaa riittänyt pilvin pimein, eikä rauhoittumiselle ole oikein jäänyt aikaa. Kiireisinä aikoina minulle tuntuu helposti jäävän jotenkin todella hektinen olo päälle. Asiaa ei helpota se, että tällaisina aikoina ei ole yleensä aikaa tehdä asioita, jotka helpottaisivat stressiä.

Listasin tähän muutamia asioita, joiden olen huomannut rauhoittavan itseäni kiireen keskellä.

  1. Lämpötyyny niskassa. Lämmittää ja tuo kevyttä painoa niskalle, jolloin olo on kuin kissalla lämpimän takan ääressä. Suuri etu on myös siinä, että lämmitintä voi pitää niskassa samalla kun puuhaat jotain muuta.
  2. Nukkuminen. Kiireen keskellä on erityisen tärkeää varata riittävästi aikaa nukkumiselle. Kannattaa pyrkiä tyhjentämään mieli nukkumaan mennessä, eikä stressata nukahtamisesta. Mikäli unentulolle lataa liikaa paineita, päätyy vain tuijottamaan kattoa ja paniikissa miettimään “minun pitäisi jo nukkua”. Eli unentulosta murehtiminen ei auta mitään.
  3. Syöminen. Ruokailuun kannattaa panostaa, vaikka tuntuu, ettei siihen olisi aikaa. Hyvän ruuan avulla jaksaa paremmin.
  4. Tauot. Jo minuutin mittainen tauko voi rauhoittaa niin, että jaksat puurtaa taas pari tuntia. Hengitä rauhallisesti, laita vaikka silmät kiinni ja tyhjennä hetkeksi mielesi. Syvä huokaisukin voi rauhoittaa keskellä hektistä aherrusta ja saada olosi levolliseksi.
  5. Lukeminen. Tuntuu vähän hullulta kirjoittaa tätä tähän, koska eihän sitä yleensä kiireisenä aikana jää aikaa lukemiselle. Olen kuitenkin huomannut, että jos luen muutamankin rivin todella hyvästä kirjasta, se rauhoittaa mieltäni välittömästi. Aikaa ei siis mene välttämättä kuin puoli minuuttia, mutta olo on tämän jälkeen paljon rennompi.
  6. Liikkuminen. Tässä heti perään toinen asia, mille on vaikea ottaa aikaa kiireisenä aikana. Jos on vain vähän aikaa, on käytettävä liikunnan suhteen luovuutta. Itse olen havainnut parhaaksi pikaliikunnaksi hyppynarulla hyppimisen, sillä se kohottaa sykkeen nopeasti. Pidän usein myös käsipainoja ulottuvilla, jotta voi nostella edes pari sarjaa, kun liikenee pieni hetki aikaa.
  7. Lisämurehtiminen. Murehtiminen stressaavan päivän jälkeen ei muuta mitään. Kiireen keskeltä löytyvää vähäistä vapaa-aikaa ei kannata käyttää menneiden tai tulevien asioiden murehtimiseen. Aivojen pitää saada levätä välillä. Ratkaisuja kannattaa miettiä mielen rauhoituttua, jolloin asiat pystyy näkemään selkeämmässä valossa.

Joitain asioita varmaan unohdin tässä mainita, mutta ei oteta stressiä siitä. Rauhallista viikonloppua kaikille! <3

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Hektisen päivän jälkeen

Nukuin aamulla pommiin. Hapuilin herättyäni puhelinta yöpöydän laatikosta ja silmäni olivat varmaan lautasen kokoiset, kun tajusin mitä kello näyttää. Ei auttanut muu, kuin vauhdilla pukea vaatteet ja suunnistaa keittiöön pika-aamiaiselle. En yhtään pidä kiireisistä aamuista, mutta tänään jouduin oman uneliaisuuteni vuoksi käymään sellaisen läpi.

Koko päivä tuntui menevän edestakaisin juostessa ja työpäiväkin venähti pidemmäksi aamuisen nukkumisen takia. Olin myös sopinut käyväni ystäväni kanssa lenkillä ja siitä onneksi pidin kiinni, enkä perunut kiireestä huolimatta. Tiesin lenkin ja ystäväni seuran tekevän hyvää, ja arvelin tällaisen tauon rauhoittavan vähän mieltäni hektisen päivän keskellä.

Päivän saldo oli se, että työt tuli tehtyä, lenkillä käytyä ja juoksevat asiat tuli hoidettua. Ruoka taas jäi laittamatta ja pyykit pesemättä. Onneksi kyseessä oli kuitenkin huomisen, eikä tämän päivän ruoka ja vaatekaapista löytyy vielä puhtaita vaatteita. “No harm done” siis.

Hetken tuossa punnitsin, että pesenkö pyykkiä vai menenkö saunomaan ja päädyin rauhoittumaan saunan lauteille. Pyykit joutavat odottaa huomiseen ja selvästi kaipasin tähän iltaan jotain mieltäni rauhoittavaa. Edelleen minulla on hektinen olo tästä päivästä ja mieleni tuntuu olevan täynnä ajatuksia, mutta sauna onneksi rauhoitti vähän.

Taidanpa keittää vielä kamomillateet ja venytellä television äärellä, jospa ajatukset sitten vähän hälvenisivät ja saisin nukuttua kunnon yöunet. Ja niiden jälkeen heräisin ajoissa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
ala_tee_mitaan_paiva

Älä tee mitään -päivä

Luulen, että jokaisen tulisi silloin tällöin viettää Älä tee mitään -päivää. Tällainen teemapäivä olisi erityisen tärkeä stressaantuneille ja kiireisille, jotka eivät välttämättä edes ehtisi viettää sitä. Älä tee mitään -päivä rentouttaa ja antaa energiaa. Samalla saat etäisyyttä elämäsi mahdollisiin ongelmiin ja haasteisiin. Saatat myös huomata, ettei maailma kaadukaan, vaikka olisit yhden päivän tekemättä mitään (tai jos teet hieman vähemmän kuin tavallisesti).

Älä tee mitään -päivä ei sananmukaisesti tarkoita sitä, ettet voisi tehdä päivän aikana mitään. Ideana on kuitenkin tehdä mahdollisimman vähän. Ja ne asiat joita teet, eivät saa vaatia ponnisteluja tai tuntua vastenmielisiltä. Älä tee mitään -päivänä ei saa myöskään jäädä miettimään tekemättömiä asioita. Kun siis huomaan murehtivasi jotain tekemätöntä, kirjoita vaikka asia ylös, jolloin voit palata siihen myöhemmin. Näin saat ehkä ajatuksen helpommin pois mielestäsi pyörimästä.

Mikäli kohtaat Älä tee mitään -päivänä itseäsi syyllistäviä ja huonoa omaatuontoa herättäviä ajatuksia, jätä ne omaan arvoonsa. Älä taistele ajatuksia vastaan, mutta kiinnitä niihin mahdollisimman vähän huomiota. Anna niiden tulla ja mennä menojaan. Jos alat vängätä ajatustesi kanssa, ne vain voimistuvat ja väittävät vastaan. Paras tapa on siis hyväksyä ne, mutta olla kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota – kurjat ajatukset itsessään eivät ole vaarallisia.

Älä tee mitään -päivänä voit tehdä helppoa ja herkullista ruokaa, ulkoilla, lukea hyvää kirjaa tai katsoa hyvällä omallatunnolla mieleistäsi tv-sarjaa. Voit myös viettää aikaa läheistesi kanssa, käydä saunassa tai kierrellä kaupoissa mitään ostamatta ja etsimättä. Tai sitten voit yksinkertaisesti olla tekemättä sen kummemmin mitään. Ehdottomasti tärkeintä on kuitenkin seuraava: älä ota paineita tai tunne turhaa syyllisyyttä, vaan nauti olostasi!

Facebooktwittergoogle_pluspinterest