Ihmissuhteet

magical-1090663_1920

Armollista ja tunnelmallista joulua

Olen kirjoitellut nyt pitkään ruuasta ja halusin välillä kirjoittaa jostain aivan muusta. Ainakin jouluinen leipäohje on vielä ennen aattoa tulossa, mutta keskitytään hetki aivan muihin asioihin. Ruuasta kirjoittelu kuuluu ehdottomasti niihin aiheisiin, joista blogissani haluan kirjoittaa, mutta haluan sen sisältävän myös muuta. Tänään kirjoitankin armosta, sillä se jos mikä on näin joulun alla ajankohtaista.

Millaisen joulun olet suunnitellut? Oletko kuvitellut aattoillan jo valmiiksi mielessäsi: kuinka kuusi on kauniin symmetrisesti koristeltu, joulupöydästä ei puutu ainuttakaan perinneruokaa ja koti kiiltää pölyttömyyttään? Oletko suunnitellut ennen joulua tyhjentäväsi jokaisen kaapin, organisoivasi vaatteet, lahjoittavasi osan pois? Ehkä kirpputorilta vielä ehtisi varata pöydän, jossa kaiken ylimääräisen voisi myydä parempaan käyttöön? Aiotko valmistaa kaikki ruuat itse, myös ne, joita kukaan ei välitä syödä? Oletko aikeissa tehdä kaikille tuttavillesi itse lahjat, vaikka et millään keksi, missä välissä ehtisit ne kaikki tehdä?

Kuvittelen välillä itsekin mielessäni tuota täydellistä aattoiltaa, jolloin joululaulut soivat taustalla syödessämme, Lumiukko pyörii televisiossa, eikä ole kiirettä eikä hätää. Olen jo muutaman vuoden viettänyt joulua keskenään mieheni kanssa. Ensimmäisenä vuonna joulunalusaika kului pienessä hätäilyssä, sillä silloin ajatukset täydellisestä yhteisestä joulusta olivat vahvimmillaan. Ajattelin kaiken käyvän nopeasti ja helposti. Tietysti, koska olin aina ennen viettänyt juhlaa lapsuudenkodissani, jossa joku muu hoiti suurimman osan jouluvalmisteluista, eli minulla ei ollut selvää käsitystä valmistelujen todellisesta määrästä.

Jo tuo ensimmäinen joulu poissa vanhempien luota osoittautui kuitenkin aivan yhtä ihanaksi, kuin kaikki aiemmat joulut. Kaikki ei mennyt putkeen, esimerkiksi piparien paisto viivästyi ja jäi lopulta aattoaamuun. Niistäkin ensimmäinen erä kärähti – ja kunnolla. Tästä saimme kuitenkin vain hyvät naurut ja seuraava pellillinen näytti jo ihan syömäkelpoiselta. Kaikki ei siis ollut täydellisesti, mutta meille kaikki oli täydellistä. Joulussa onkin enemmän kyse rauhoittumisesta, tunnelmasta ja rakkaudesta. On tärkeintä olla niiden lähellä, joista välittää.

Itselläni on ollut tänä vuonna hyvin aikaa valmistautua jouluun, mutta silti olen varautunut siihen, että kaikkea en ehdi tehdä, mitä olen suunnitellut. Olen pitänyt pääprioriteettina ruokien valmistamista, sillä fodmap-ruokavaliota noudattavana minulle on tärkeää tietää, mistä ainesosista ruuat on valmistettu. Laatikoiden määrä on meillä kuitenkin minimissä ja joitain ruokia saadaan anopiltani – ja se onneksi helpottaa hommaa. Valmistin itsekin taas suuremman satsin porkkanalaatikkoa ja joulutorttuja ja vein vanhemmilleni, niinkuin olen tehnyt jo muutamana vuonna. Tällainen pieni auttaminen jo luo joulun tunnelmaa ja tekee hyvän mielen sekä itselle että vastaanottajalle. Etenkin, kun vanhempani eivät olettaneet minun tekevän mitään, vaan tein ne omasta tahdostani ja koska minulla oli siihen hyvin aikaa.

Olen viime vuosien aikana huomannut, miten ihminen aina kuvittelee, että aikaa on paljon enemmän, kuin sitä todellisuudessa on. Tätä hahmottaakseni olenkin alkanut katsoa kellosta suoraan aikaa ja miettiväni pisimmän mahdollisen ajan, joka mihinkin tekemiseen voi mennä. Aina tämä ei onnistu, vaan optimistinen mieleni kuvittelee, että ehdin tosiaan tehdä vartissa tunnin lenkin. Yhä useammin olen kuitenkin saanut apua tästä menetelmästä, että katson kelloa ja mietin, miten kauan minulla on aiemmin mennyt samantyylisten asioiden tekemisessä. Pyrin myös laskemaan mukaan ne hetket, jolloin minun pitää saada rauhoittua, jotta en ala käydä ylikierroksilla. Tämä pieni suunnittelu on vähentänyt paljon turhautumista. Olen ennen luullut, etten vain ole tarpeeksi nopea ja tehokas, vaikka kyse ei oikeasti ole siitä. Sillä olenhan minä ihan tarpeeksi tehokas, innokas mieleni vain välillä erehtyy kuvittelemaan, että kaksi minuuttia riittää kaupassa käyntiin. Tätä jännää mielen ominaisuutta kutsutaan ainakin nimellä optimismivääristymä, josta esimerkiksi ihana Katri Manninen on kirjoittanut blogissaan monestakin eri näkövinkkelistä – suosittelen tutustumaan 🙂

Mutta tosiaan, olen siis täysin valmistautunut siihen, että jouluaattoon mennessä osa paperikasoista on edelleen järjestämättä ja osa huonekaluista lepää tyytyväisinä tomukerroksen alla. Se on ihan ok, eikä haittaa mitään. Samaten ajattelen, että vaikka mieheltäni jäisi puolitiehen jokin joulutekeminen, ei sillä ole loppujen lopuksi niin väliä. Tärkeintä on, että saamme viettää yhdessä joulua.

Toivon, että jokainen voi antaa jouluna itselleen ja läheisilleen armoa ja ymmärrystä. Vaikka toivottu lahja jäisi saamatta, lempijouluruoka loppuisi kesken tai nurkissa vilistäisi villakoiria, voi joulusta silti tulla täydellinen.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Kahden raaka-aineen suklaakakku

Mainiot kekkerit ja niiden järjestäminen

Järjestimme viikonloppuna juhlat. Tämä on hyvin harvinaista, sillä yleensä meillä ei käy kovin paljoa vieraita noin muutenkaan. Minulle jäi todella hyvä fiilis kekkereistä, sillä tarjoilut tuntuivat maistuvan ja vieraat viihtyvän. Sain jopa juhlien jälkeen kiitosteksarin yhdeltä kekkereissämme vierailleelta kaveriltani. Hän kiitteli sitä, miten hyvin otimme kaikki vieraat huomioon, ettemme jättäneet ketään oman onnensa nojaan. Oli ihana saada tällainen, ihan varta vasten lähetetty viesti 🙂

Kekkerimme alkoivat jo aiemmin iltapäivällä ensimmäisten vieraiden kahvituksella, mukavalla jutustelulla ja hyvillä nauruilla. Illemmalla saapuneille tarjosimme kahvituksen lisäksi myös boolia ja suolaista naposteltavaa, jotka nautittiin hyvien juttujen, musiikin ja naurunpyrähdysten kera. Tunnelma oli koko päivän rento ja iloinen, osa vieraista viipyikin pitkälle yöhön.

Koko juhlien ajan oloni oli rento, iloinen ja tyytyväinen. Yllätyksekseni huomasin, miten paljon todella viihdyin, kun tupa oli täynnä hyväntuulista porukkaa ja kun sain kestitä vieraita. Ennen vieraiden saapumista olin toki vähän hermostunut, mutta jännitys katosi heti vieraiden saapuessa. Jännitys oli aivan turhaa, mutta varmasti hyvinkin inhimillistä, kun edessä on jotain näin paljon tavallisesta arjesta poikkeavaa.

Miten sitten nämä hyvin onnistuneet kekkerit kursittiin kasaan? Listasin tähän asiat, joiden itse katsoisin olevan tärkeitä juhlien onnistumisen kannalta.

  • Tarjoilujen miettimisessä kannattaa hyödyntää hyväksi havaittuja ja tuttuja ohjeita. Jos et ole ennen leiponut tai kokkaillut juhlia varten, valitse helppoja ohjeita ja jos tuntuu siltä, niin osta osa tarjottavista valmiina. Itse leivoin porkkanapiirakkaa, kinkkupiirakkaa sekä kahden raaka-aineen suklaakakkua (kuva ylhäällä on vähän surkea, mutta kakku oli namia!). Näiden lisäksi ostimme keksejä, karkkia ja laitoimme tarjolle lahjaksi saatuja suklaita. Illaksi oli sitten vielä lisänä muuta naposteltavaa. Suklaakakut olivat sen verran pieniä, että tein iltapäiväksi ja illaksi omat kakut ja hyvin menivät kaupaksi. Leivoin kahden raaka-aineen suklaakakkuja sen vuoksi, että kakku on suhteellisen helppo ja nopea tehdä, ja laktoositonta suklaata käyttämällä pystyin hyvin huomioimaan myös tarvittavat ruokarajoitukset. En jaksanut ottaa stressiä tavallisen täytekakun valmistamisesta, koska niiden valmistaminen on jäänyt minulla melko vähiin.
  • Ota huomioon ruokarajoitukset, itse tein kinkkupiirakan ja kakut gluteenittomiksi ja laktoosittomiksi, jolloin ruokarajoitteisille (itseni mukaan lukien) löytyi omia vaihtoehtoja. Porkkanapiirakkakin oli muuten laktoositon, mutta Olympia-juuston laktoosittomuus/laktoosillisuus (onko se sana?) jäi meille mysteeriksi. Ostamassani paketissa kun ei lukenut “laktoositon”, mutta pari vierastamme sanoi, että aina silloin tällöin kyseisessä juustopakkauksessa komeilee tämä sana. Mene ja tiedä.
  • Siivoaminen. Suosittelen siivoilemaan hiljalleen muutaman päivän ajan ennen juhlia, jolloin et joudu valtavan stressipaniikin runtelemaksi juuri ennen, kun vieraat saapuvat paikalle. Vieraat tulevat kuitenkin tapaamaan ihmisiä, eivät hammasharjalla jynssättyjä posliinikoristeita. Jos siis olet paniikinomaisen siivouksen jäljiltä kärttyinen, ei se ainakaan paranna tunnelmaa. Meillä viimeinen silaus siivoukseen tehdään potkaisemalla pikkuroskat mattojen alle sekä piilottamalla ympäriinsä lojuvat vaatteet ja tavarat kaappeihin. Koska mitä sillä sitten on väliä. Jos et ehdi tai sinulla ei ole palavaa halua puunata koko kämppää kristallinkirkkaaksi, päästä itsesi vähemmällä. Siivoa ne paikat paremmin, joihin oletat katseiden kiinnittyvän, verhotankojen päältä ei esimerkiksi ole välttämätöntä luututa. Jos et ota turhia paineita juhlien järjestämisestä, siivoamisesta tai leipomisesta, olet paljon parempaa seuraa vieraillesi. Se kohottaa tunnelmaa paljon nopeammin, kuin juhlia varten jynssätty sohvanalunen.
  • Vieraiden huomioiminen. Et voi mitenkään jutella kaikkien vieraiden kanssa samaan aikaan, mutta muista huomioida heitä tasaisesti. Tärkeää hyvän tunnelman kannalta on kuitenkin se, että arvostat vieraita ja heidän läsnäoloaan. Ja mikäli olet itse jännittynyt, kerro se vieraille. Heiltä saat varmasti kannustusta juhlien kulkuun ja vaikka apua tarjoilujen tai mahdollisen ohjelman järjestämisessä.

Erityisen tärkeää on loihtia juhlista sellaiset, joissa itse viihtyisi parhaiten. Mikäli itse menisit mielelläsi rentoihin ja hyväntuulisiin juhliin, joissa tarjolla olisi herkullista, mutta pelkistettyä ruokaa, järjestä itsekin sellaiset. Kun vieraat huomaavat sinun itsesi viihtyvän ja olevan läsnä, heidänkin on helpompi rentoutua ja nauttia mukavista juhlistasi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
iphone-518101_1280

Työt ja vapaa-aika erilleen – haastava mahdollisuus

Työni on sen tyylistä, että monet olettavat minun tekevän töitä milloin tahansa, päivien lisäksi myös iltaisin ja viikonloppuisin. Usein näin onkin, mutta pyrin tekemään iltoja ja viikonloppuja vain omilla ehdoillani ja ennakkoon harkiten.

Joustan tässä asiassa kuitenkin hyvin pitkälle ja vastailen puhelimeen ja sähköposteihin joskus silloinkin, kun olen ajatellut viettää laatuaikaa läheisteni kanssa. Olen alkanut huomata tämän pitkäaikaisen vaikutuksen muussa elämässäni. En pysty viestin tai puhelun jälkeen enää kytkemään mielessäni off-painiketta päälle, kuten ennen.

Kun esimerkiksi vietän aikaa ystävieni kanssa ja huomaan puhelimeni näytöllä ilmoituksen vastaamatta jääneestä työpuhelusta, en pysty jättämään sitä mielestäni. Jään pohtimaan, pitäisikö soittaa heti takaisin vai voinko palata asiaan vasta myöhemmin. Tämä tapahtuu, vaikka tietäisin, että asia ei ole kiireinen ja soittajalle sopii hyvin, että palaan asiaan myöhemmin.

Ikävää ja täysin turhaa tässä tilanteessa on se, että en edistä työasioita yhtään siinä, että murehdin niitä mielessäni. Ja vaikka saisin jonkun hyvän töihin liittyvän ajatuksen mieleeni, aivoni eivät saa tarvitsemaansa levähdystaukoa työasioista. Tämän seurauksena alan helposti käydä ylikierroksilla, kun työasiat vievät kaiken aikani ja myös yöunet alkavat lyhentyä. Yöunien lyhentyminen tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että työsuoritus heikkenee huomattavasti ja nuutunut olo saa minut muutenkin hitaaksi ja ärtyneeksi.

Samalla jätän huomiotta ihmiset, jotka ovat sillä hetkellä ympärilläni. Tämä on jopa surullinen ajatus, sillä itsekin koen ikäviksi tilanteet, joissa keskustelukumppani ei selvästi ole läsnä tilanteessa. En halua siis itsekään käyttäytyä niin. Tällaisella toiminnalla olen siis puolittain töissä ja puolittain paikalla, mikä kuulostaa liian sekavalta minun makuuni. En halua viettää sellaista elämää.

Ensimmäinen ja ehkä tärkein askel kohti selkeämpää työn ja vapaa-ajan jakoa on se, että teen itselleni selväksi, että minun ei ole pakko olla tavoitettavissa 24/7. Aion seuraavaksi alkaa miettiä keinoja, joilla pystyn toteuttamaan tätä käytännössä ja löydän taas kadoksissa olevan off-painikkeen laadukkaampaa vapaa-aikaa varten.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest