pasta-702937_1280

Ruokalista helpottaa arkea

Olemme jo pitkän aikaa käyttäneet viikottaista ruokalistaa apuna kotiruokailujen suunnittelussa. Ruokalistan tekeminen on mitä mahtavin hermojen, ajan sekä rahan säästämiseen sopiva arjen helpottaja. Kun viikon ruuat suunnittelee kerralla valmiiksi, ei tarvitse joka päivä ihmetellä ja miettiä, “mitä tänään syötäisiin?”. Itse ruokalistan tekemiseen ei mene kuin muutama minuutti, kaupassakäynnit ja turhat ostokset saattavat vähentyä valmiiden listojen ansiosta.

Täydellisiä emme tässä asiassa kuitenkaan ole ja esimerkiksi tämän viikon ruokalista on vielä tekemättä. Joskus havahdumme listan tekoon vasta keskellä viikkoa ja taisi muutama viikko sitten unohtua koko lysti yhdeksi viikoksi. Ja se ei kyllä helpottanut arkea ollenkaan, vaan kaupassa ravattiin useampana päivänä ja havahduimme jatkuvasti siihen, että pitäisi taas tehdä ruokaa. Ja ennenkaikkea, että “mitä ruokaa nyt tehtäisiin?”

Jossain vaiheessa minun on tarkoitus alkaa lisäämään ruokalistojamme tännekin, jotta myös te lukijat voitte hyödyntää niitä ja toivon mukaan saada helpotusta omaan arkeenne 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
iphone-518101_1280

Työt ja vapaa-aika erilleen – haastava mahdollisuus

Työni on sen tyylistä, että monet olettavat minun tekevän töitä milloin tahansa, päivien lisäksi myös iltaisin ja viikonloppuisin. Usein näin onkin, mutta pyrin tekemään iltoja ja viikonloppuja vain omilla ehdoillani ja ennakkoon harkiten.

Joustan tässä asiassa kuitenkin hyvin pitkälle ja vastailen puhelimeen ja sähköposteihin joskus silloinkin, kun olen ajatellut viettää laatuaikaa läheisteni kanssa. Olen alkanut huomata tämän pitkäaikaisen vaikutuksen muussa elämässäni. En pysty viestin tai puhelun jälkeen enää kytkemään mielessäni off-painiketta päälle, kuten ennen.

Kun esimerkiksi vietän aikaa ystävieni kanssa ja huomaan puhelimeni näytöllä ilmoituksen vastaamatta jääneestä työpuhelusta, en pysty jättämään sitä mielestäni. Jään pohtimaan, pitäisikö soittaa heti takaisin vai voinko palata asiaan vasta myöhemmin. Tämä tapahtuu, vaikka tietäisin, että asia ei ole kiireinen ja soittajalle sopii hyvin, että palaan asiaan myöhemmin.

Ikävää ja täysin turhaa tässä tilanteessa on se, että en edistä työasioita yhtään siinä, että murehdin niitä mielessäni. Ja vaikka saisin jonkun hyvän töihin liittyvän ajatuksen mieleeni, aivoni eivät saa tarvitsemaansa levähdystaukoa työasioista. Tämän seurauksena alan helposti käydä ylikierroksilla, kun työasiat vievät kaiken aikani ja myös yöunet alkavat lyhentyä. Yöunien lyhentyminen tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että työsuoritus heikkenee huomattavasti ja nuutunut olo saa minut muutenkin hitaaksi ja ärtyneeksi.

Samalla jätän huomiotta ihmiset, jotka ovat sillä hetkellä ympärilläni. Tämä on jopa surullinen ajatus, sillä itsekin koen ikäviksi tilanteet, joissa keskustelukumppani ei selvästi ole läsnä tilanteessa. En halua siis itsekään käyttäytyä niin. Tällaisella toiminnalla olen siis puolittain töissä ja puolittain paikalla, mikä kuulostaa liian sekavalta minun makuuni. En halua viettää sellaista elämää.

Ensimmäinen ja ehkä tärkein askel kohti selkeämpää työn ja vapaa-ajan jakoa on se, että teen itselleni selväksi, että minun ei ole pakko olla tavoitettavissa 24/7. Aion seuraavaksi alkaa miettiä keinoja, joilla pystyn toteuttamaan tätä käytännössä ja löydän taas kadoksissa olevan off-painikkeen laadukkaampaa vapaa-aikaa varten.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Suppilovahverot 2015

Suppilovahveroita ja ajatuksia kiireestä

Olin viikonloppuna äidin kanssa sienimetsällä. Löysimme puoliämpärillistä suppilovahveroita, wuhuu!

Metsässä tallustellessamme puhuimme äidin kanssa syntyjä syviä. Puhuimme stressaamisesta, täydellisyyteen pyrkimisestä ja liiallisesta murehtimista. Äitini totesi lempeästi sieniämpäri kädessä, että hänelläkin olisi paljon tehtävää tällä hetkellä: “töiden jälkeen opiskelua, siivottavaa, järjesteltävää, ruuanlaittoa.. Mutta olen silti istunut iltaisin palapelini ääreen, koska pidän sen tekemisestä. Ei se ole niin vakavaa, jos jotain on kesken.”

Tällaiset sanat on ihana kuulla ihmiseltä, jolla on tällä hetkellä monta rautaa tulessa. Äitini asenteesta voi myös helposti huomata, että oma elämäntilanteemme ei suoraan määritä sitä, miltä meistä tuntuu. Ajoittain ajatukset elämäntilanteestamme voivat saada meidät tuntemaan surua, vihaa ja pahaa oloa, ja se on täysin normaalia, se ei haittaa. Mutta näiden ikävien ajatusten ja tunteiden pitää antaa mennä menojaan, eikä niihin kannata jäädä junnaamaan.

Sieniretki teki monellakin tapaa hyvää. Oli mukava jutella äidin kanssa pitkästä aikaa, ihan rauhassa. Toisekseen, metsän rauhoittava vaikutus tuli jälleen todettua. Ei ole parempaa paikkaa kiireisen, pääasiassa sisällä vietetyn viikon jälkeen, kuin rauhallinen metsä. Lisäksi sienistä riitti hyvin herkuteltavaa seuraavaksi päiväksi ja maku oli taivaallinen! Sienimetsään on tarkoitus suunnistaa tänä syksynä vielä uudelleen, toivottavasti satoa riittää 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
ei_se_ole_niin_tarkkaa

Remontin yksinkertaistamista

Meillä on tällä hetkellä yksi huone pienen remontin alla. Huoneessa oli melko lailla elämää nähnyt ja suttuinen tapetti, joka aluksi nypittiin irti seinistä. Alunperin oli tarkoitus tapetoida koko huone uudestaan, mutta eräs maalari-tuttuni heitti idean, että tapetoisi vaan yhden seinän tehosteseinä-tyyliin. Hän perusteli ideaansa sillä, että jatkossa on helpompi muuttaa huoneen ulkonäköä, jos voi vaan pääasiassa maalata ja tapetti on vain yhdellä seinällä. Innostuimme heti tästä ideasta, sillä mikä sen parempaa, kuin jo ennakkoon vähän helpottaa tulevaa elämää.

Pohjamaalia on nyt levitetty pari kerrosta ja varmaan yksi kerros vielä laitetaan. Pari päivää sitten, kun mieheni kanssa levitimme pohjamaalia seinille, totesin, että minulle on tässä viime aikoina muodostunut oma slogan kotihommissa. Pienistä epätasaisuuksista puhuttaessa totesin vain tyynesti, että “ei sitä kukaan huomaa”. Tätä toistelin jokin aika sitten myös verhojen lyhennys -operaatiossa.

Totuus on se, että voi olla, että joku huomaakin. Mutta en näe syytä, miksi sitä pitäisi itse jäädä murehtimaan. Todennäköisyys siihen, että joku lyttää kasvonsa kiinni remontoidun huoneen seinään silmiään siristellen ja pikkuvirheitä etsien, on kuitenkin melko pieni. Näin on ainakin omassa lähipiirissäni (toivottavasti teidänkin). Ja jos vieraasi huomaa jonkin epätasaisuuden tai huonosti maalatun kohdan, hän ei jää miettimään sitä moneksi tunniksi, saati sitten päiväksi. Todennäköisesti ajatus vilahtaa hänen mieleensä ja sitten tuleekin jo jotain muuta mietittävää. Ja vaikka joku jäisikin murehtimaan, miten jonkun toisen seinässä on yksi vähän pikaisemmin maalattu kohta, niin mitä se sitten haittaa. Silloin hän miettii sitä itse, omassa mielessään – ei sinun mielessäsi.

Leppoisaa päivää kaikille 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
salaattibaari

Salaattibaarit ja sopivankokoiset salaattiastiat

Hain jo toistamiseen tällä viikolla valmiin lounaan, joka on minun tapauksessani hyvin poikkeuksellista. Tavallisesti valmistan lounaan itse, enkä käy ulkona lounaalla tai hae ruokaa mukaan. Eilen minun teki kuitenkin kovasti mieli hakea salaattia, enkä siis viitsinyt estellä itseäni. Lisäksi minulla ei ollut valmiina muutakaan lounasta, joten sekin vaikutti tähän höveliin asenteeseeni.

Suuntasinkin kaupan Eden-salaattibaarin luo ja valitsin kahdesta erikokoisesta kulhosta pienemmän. Kun olin jo lappanut ensimmäiset ainekset kipon pohjalle, huomasin toisella puolella olevan naisen pitelevän suurempaa kulhoa. Hetken harmittelin, että olin itse ottanut pienemmän. Mietin, että mahdanko tulla annoksesta täyteenkään. Hinnaksi tuli noin neljä euroa, mikä taas yllätti minut positiivisesti. Ja se annos todella riitti. Ei ollut liikaa, eikä liian vähän, vaan juuri sopiva määrä.

Tänään innostuin taas pyörähtämään salaattibaarin luo, mutta meninkin eri kauppaan. Tämänpäiväisen lounassalaattini oli siis toimittanut PicaDeli. Olin pakotettu valitsemaan suuren kulhon, sillä valinnanvaraa ei ollut. Luulin kuitenkin selviytyväni kunnialla salaattiastiani kohtuullisesta täyttämisestä, mutta miten väärässä olinkaan.

Aloitin lisäämällä salaattipohjan. Sen jälkeen en enää osannut miettiä järkevästi annoskokoa, vaan hullaannuin valikoimien edessä: “vähän aurinkokuivattuja tomaatteja ja paahdettua sipulia.. Sitten vähän katkarapuja. Avokadoa pari palaa.. Mikähän tämä on – otetaan sitäkin. Juustoa tietysti pitää olla ja reilusti..”

Juustoa tuli liikaa ja niin tuli muitakin aineksia. Loppu salaatistani odottaa nyt jääkaapissa, että syön sen myöhemmin loppuun. No, ei ainakaan loppunut kesken!

Erikoinen juttu, miten salaattiastian koko voi vaikuttaa niin paljon siihen, että arviointikyky sumentuu. Kuvittelin, että osaan hyvin arvioida sopivan määrän ja ottaa saman verran ruokaa, kuin eilen pienempään kippoon. Hintaeroakin oli reilut kaksi euroa, että edullista hintaa en päässyt ihastelemaan tänään.

Huomiselle taidan tehdä taas itse valmiin lounaan, tiedä miten ison salaattikulhon muuten löytäisin huomenna! (Ja lappaisin täpötäyteen tietysti.)

Onko joku muu törmännyt tähän, että isommalle lautaselle tai muulle astialle tulee lapattua helposti paljon enemmän ruokaa, kuin pienelle?

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Muumimukit syksy 2015

Muumimukit syysjärjestykseen

Olen suuri Muumifani ja asunnostamme löytyykin paljon Muumi-tavaraa. Asunnossamme tallustellessa voi löytää figuureja, mukeja, kirjoja, sarjakuvia ja päiväpeiton alta saattaa pilkahtaa Muumi-lakanan reuna. Pelkästä mukien keräilystä ei siis ole kysymys, vaikka nekin ovat minulle tärkeitä.

Keittiössämme on vitriinikaappi, johon olen sijoittanut sesonkimukit ja tuotannosta poistetut mukit. Mukana on myös pari lautasta ja kulhoa. Järjestin kaapin keväällä niin, että kesäiset mukit olivat etualalla. Kesämukit eivät kuitenkaan sopineet enää tähän vuoden aikaan, joten oli aika vaihtaa järjestystä! Varsinaisia syksymukeja Muumeista ei julkaista, mutta osa sopii silti erinomaisesti syksyyn. Esimerkiksi marjoja hattuun perkaava Muumimamma sekä mustavalkoisessa Seikkailu-mukissa vilistävät hahmot sopivat tarinoiltaan ja tunnelmaltaan syksyyn. Olin vähän myöhässä tämän syysjärjestelyn kanssa, joten kohta nämä saakin järjestää taas uudelleen – nimittäin talvijärjestykseen 😀

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
reed-585618_1280

Miten rauhoittua, kun sille ei ole aikaa?

Viimeiset pari viikkoa ovat pistäneet minut aika koville. Töitä ja muuta hommaa riittänyt pilvin pimein, eikä rauhoittumiselle ole oikein jäänyt aikaa. Kiireisinä aikoina minulle tuntuu helposti jäävän jotenkin todella hektinen olo päälle. Asiaa ei helpota se, että tällaisina aikoina ei ole yleensä aikaa tehdä asioita, jotka helpottaisivat stressiä.

Listasin tähän muutamia asioita, joiden olen huomannut rauhoittavan itseäni kiireen keskellä.

  1. Lämpötyyny niskassa. Lämmittää ja tuo kevyttä painoa niskalle, jolloin olo on kuin kissalla lämpimän takan ääressä. Suuri etu on myös siinä, että lämmitintä voi pitää niskassa samalla kun puuhaat jotain muuta.
  2. Nukkuminen. Kiireen keskellä on erityisen tärkeää varata riittävästi aikaa nukkumiselle. Kannattaa pyrkiä tyhjentämään mieli nukkumaan mennessä, eikä stressata nukahtamisesta. Mikäli unentulolle lataa liikaa paineita, päätyy vain tuijottamaan kattoa ja paniikissa miettimään “minun pitäisi jo nukkua”. Eli unentulosta murehtiminen ei auta mitään.
  3. Syöminen. Ruokailuun kannattaa panostaa, vaikka tuntuu, ettei siihen olisi aikaa. Hyvän ruuan avulla jaksaa paremmin.
  4. Tauot. Jo minuutin mittainen tauko voi rauhoittaa niin, että jaksat puurtaa taas pari tuntia. Hengitä rauhallisesti, laita vaikka silmät kiinni ja tyhjennä hetkeksi mielesi. Syvä huokaisukin voi rauhoittaa keskellä hektistä aherrusta ja saada olosi levolliseksi.
  5. Lukeminen. Tuntuu vähän hullulta kirjoittaa tätä tähän, koska eihän sitä yleensä kiireisenä aikana jää aikaa lukemiselle. Olen kuitenkin huomannut, että jos luen muutamankin rivin todella hyvästä kirjasta, se rauhoittaa mieltäni välittömästi. Aikaa ei siis mene välttämättä kuin puoli minuuttia, mutta olo on tämän jälkeen paljon rennompi.
  6. Liikkuminen. Tässä heti perään toinen asia, mille on vaikea ottaa aikaa kiireisenä aikana. Jos on vain vähän aikaa, on käytettävä liikunnan suhteen luovuutta. Itse olen havainnut parhaaksi pikaliikunnaksi hyppynarulla hyppimisen, sillä se kohottaa sykkeen nopeasti. Pidän usein myös käsipainoja ulottuvilla, jotta voi nostella edes pari sarjaa, kun liikenee pieni hetki aikaa.
  7. Lisämurehtiminen. Murehtiminen stressaavan päivän jälkeen ei muuta mitään. Kiireen keskeltä löytyvää vähäistä vapaa-aikaa ei kannata käyttää menneiden tai tulevien asioiden murehtimiseen. Aivojen pitää saada levätä välillä. Ratkaisuja kannattaa miettiä mielen rauhoituttua, jolloin asiat pystyy näkemään selkeämmässä valossa.

Joitain asioita varmaan unohdin tässä mainita, mutta ei oteta stressiä siitä. Rauhallista viikonloppua kaikille! <3

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Hektisen päivän jälkeen

Nukuin aamulla pommiin. Hapuilin herättyäni puhelinta yöpöydän laatikosta ja silmäni olivat varmaan lautasen kokoiset, kun tajusin mitä kello näyttää. Ei auttanut muu, kuin vauhdilla pukea vaatteet ja suunnistaa keittiöön pika-aamiaiselle. En yhtään pidä kiireisistä aamuista, mutta tänään jouduin oman uneliaisuuteni vuoksi käymään sellaisen läpi.

Koko päivä tuntui menevän edestakaisin juostessa ja työpäiväkin venähti pidemmäksi aamuisen nukkumisen takia. Olin myös sopinut käyväni ystäväni kanssa lenkillä ja siitä onneksi pidin kiinni, enkä perunut kiireestä huolimatta. Tiesin lenkin ja ystäväni seuran tekevän hyvää, ja arvelin tällaisen tauon rauhoittavan vähän mieltäni hektisen päivän keskellä.

Päivän saldo oli se, että työt tuli tehtyä, lenkillä käytyä ja juoksevat asiat tuli hoidettua. Ruoka taas jäi laittamatta ja pyykit pesemättä. Onneksi kyseessä oli kuitenkin huomisen, eikä tämän päivän ruoka ja vaatekaapista löytyy vielä puhtaita vaatteita. “No harm done” siis.

Hetken tuossa punnitsin, että pesenkö pyykkiä vai menenkö saunomaan ja päädyin rauhoittumaan saunan lauteille. Pyykit joutavat odottaa huomiseen ja selvästi kaipasin tähän iltaan jotain mieltäni rauhoittavaa. Edelleen minulla on hektinen olo tästä päivästä ja mieleni tuntuu olevan täynnä ajatuksia, mutta sauna onneksi rauhoitti vähän.

Taidanpa keittää vielä kamomillateet ja venytellä television äärellä, jospa ajatukset sitten vähän hälvenisivät ja saisin nukuttua kunnon yöunet. Ja niiden jälkeen heräisin ajoissa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Helppo ja nopea tomaattikastike

Törmäsin sattumalta mahtavan helppoon tomaattikastikkeen valmistusohjeeseen. Suunnittelin joskus tekeväni tomaattikastiketta itse, mutta pienen googlettelun jälkeen laitoin vain kengät jalkaan ja marssin kauppaan hakemaan valmista tavaraa. Reseptit kuulostivat sen verran vaivalloisilta, että tiesin heti, että ei tule ihan heti kokeiltua. Mutta nyt löysin sellaisen reseptin, jota on pakko kokeilla!

 

Tuore tomaattikastike

Ainekset

tomaatteja
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

  1. Puolita tomaatit ja aseta raastin valmiiksi syvään kulhoon.
  2. Raasta tomaatit yksitellen sisäpuoli raastimeen päin. Näin tomaatin ohut kuori jää sinulle helposti käteen, eikä tomaattia tarvitse erikseen kuoria.
  3. Lorauta seokseen oliiviöljyä ja lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Sekoita tasaiseksi.
  4. Nauti esimerkiksi pastan kanssa.

Voit ladata reseptin myös helposti pdf-muodossa alla olevasta linkistä:
Tuore tomaattikastike -pdf

 

Resepti siis löytyi tältä videolta:

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Kumpi harmittaa jälkeenpäin enemmän: että menit lenkille vai että jätit menemättä?

Liikkeelle vaikkei huvita?

Liikkumaan lähteminen ei ole aina helppoa. Jos on vähän väsynyt, huonolla tuulella tai sohva näyttää erityisen pehmeältä, voi lenkille tai salille lähteminen tuntua ylitsepääsemättömän tuskalliselta. Mieleen tulvahtaa heti kymmenen selitystä ja syytä, miksi olisi parempi tehdä vaan pari voileipää ja kääriytyä peiton alle katsomaan televisiota.

Tällaisina Sohva näyttää houkuttelevalta -hetkinä kannattaa muistaa se tunne, kun olet jo lähtenyt liikkeelle ja päässyt vauhtiin. Muistutan itseäni usein myös kaikista niistä kerroista, kun olen jäänyt sohvalle löhöilemään ja pian päätynyt harmittelemaan päätöstäni. Muistelen myös niitä kertoja, kun minua ei ole yhtään huvittanut lähteä lenkille, salille tai jumppaan, mutta olen siitä huolimatta päättäväisesti lähtenyt. En muista ainuttakaan kertaa, että tämä päätös olisi harmittanut minua. Yleensä aina, kun vain ottaa sen askeleen, että pääsee ulos ovesta, tulee jo ihana ajatus mieleen: “onneksi lähdin liikkeelle”.

Ei kannata siis heti antaa periksi päällimmäiselle, mukavuudenhaluiselle tai ärtyneelle ajatukselle. Kannattaa miettiä, mikä on sinulle itsellesi hyväksi. Olen joskus kuullut sanottavan, että joskus pitää olla kuin itsensä paras ystävä. Tällaisina hetkinä voit ajatella olevasi itsesi paras ystävä, joka lempeästi hoputtaa lenkkipolulle, vaikka sinua ei yhtään huvittaisi nostaa takamustasi sohvalta.

Muista kuitenkin, että jos todella olet äärimmäisen väsynyt, älä pakota itseäsi liian raskaaseen suoritukseen. Itseään ei tarvitse ajaa piippuun, silloin liikunnastakin katoaa ilo. Ja sitähän emme halua!

Facebooktwittergoogle_pluspinterest