ajattelu

Pikapostaus: Tee tärkeät päätökset mielenrauhasta käsin

Onko sinulle käynyt ikinä niin, että aiemmin suurena intohimona pitämäsi asia ei tunnu enää hyvältä? Yhtäkkiä kohtaat tilanteen, jossa et jaksa enää räpiköidä saavuttaaksesi aiemmat tavoitteesi? Aiemmin täysin järkkymättömältä tuntuva suunnanvalinta alkaakin tuntua ahdistavalta, väärältä ja mikä kauheinta: rajoittavalta.

Mitä kannattaa tehdä?

Itse olen päätynyt ratkaisuun, että tulee kuunnella itseään rauhallisessa mielentilassa. Paniikinomaisessa tunteiden viidakossa tehdyt ratkaisut saattavat jälkeenpäin kaduttaa, mutta harkitusti mielenrauhassa punnitut päätökset ovat yleensä oikeita.

Kaunista viikkoa sinulle, olkoon tämä viikko täynnä mielenrauhassa tehtyjä ratkaisuja.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Minne olen menossa?

Hei. Kirjoittaminen on jäänyt moneksi viikoksi. Tai itseasiassa, tuo oli väärin sanottu. Yritetään uudestaan.

Hei. Julkaiseminen on jäänyt moneksi viikoksi. Olen aloittanut monen monta kirjoitusta tännekin, mutta yhtäkään en ole saanut loppuun. Olen viime aikoina miettinyt paljon ja kirjoitellut itselleni muistiin tärkeiltä tuntuvia ajatuksia. Olen myös kirjoittanut sadunalkuja sekä kaksi pätkää mahdolliseen kauhunovelliin. Olen siis todella kirjoittanut, mutta en ole julkaissut täällä mitään pitkään aikaan.

Yksi syy sille, miksi kirjoittelu on jäänyt, on poukkoillut mielessäni jo loppusyksystä asti. En oikein tiedä, mihin keskittyisin Aikaisessa tiaisessa. Alun alkaenhan tästä piti tulla organisointiblogi, sitten aihe vaihtui rentoon elämänmenoon, arkeen ja helppoon ruokaan. Nyt mukaan on tullut kirjoituksia vatsavaivoista, mutta niistäkään en jollain lailla jaksa enää kirjoittaa. Vatsani on välillä kiva ja välillä se ärähtelee, mutta en jaksa miettiä sitä enää tänne.

En ole kovin hyvä kirjoittamaan asioista, joita olen tehnyt tai olen ajatellut tehdä. Mietiskelen tahattomastikin todella paljon ja pääni sisällä tapahtuu jatkuvasti jotain. Kehittelen uusia liikeideoita, maailmoja, tarinoita, satuja, mietin läheisiäni, tulevaisuutta, menneitä asioita.. vaikka ja mitä. Luulisi, että tästä kaikesta olisi paljon ammennettavaa blogisivustolle. Mutta sanotaan vaikka niin, että minun on vaikea ehtiä kirjoittamaan sitä mukaa, kun ajatuksia syntyy. Ajatukseni myös poukkoilevat paljon asiasta toiseen ja innostun aina vähäksi aikaa ihan täysillä jostain asiasta. Parin viikon kuluttua saatan olla jo kyllästynyt aiheeseen.

Tässä välissä leikin vähän kääpiöhamsterini kanssa, joka on muuttunut ihanan sosiaaliseksi tässä vuoden aikana. Hän on myös hyvin hauskan ja hämmästyneen näköinen talviturkissaan, sillä pikkuiset kulmakarvatkin ovat muuttuneet valkoisiksi. Yhtäkkiä tajusin, että sillähän on tänään syntymäpäivä! Onnea pikkuiselle!

No niin, saa ihan uusia ulottuvuuksia nämä kirjoitukset, kun kerron hamsterin syntymäpäivästäkin. Tämä ei nyt välttämättä kuulosta kypsän aikuisen kirjoittamalta, mutta aloin nyt miettiä, mitä keksisin antaa pienelle lahjaksi tänään.

Mutta takaisin asiaan. Olen miettinyt sellaistakin vaihtoehtoa, että alkaisin kirjoittaa tänne enemmän luovaa tekstiä, eikä niinkään tällaista resepti- ja asiatekstiä. Olen nimittäin taas innostunut luovasta kirjoittamisesta. Kirjoitin joululahjaksi yhden sadun, jonka ansiosta kipinä syttyi ja olen sen jälkeen  aina silloin tällöin kirjoitellut uusia tarinanpätkiä ylös. Varmastikaan minun ei kannata kuitenkaan heti laittaa koko sivua uusiksi ja poistaa kaikkea jo kirjoittamaani, vaan ennemmin voisin tehdä luovalle kirjoittamiselle oman kategoriansa. Ehkä teen niin.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
ei_se_ole_niin_tarkkaa

Remontin yksinkertaistamista

Meillä on tällä hetkellä yksi huone pienen remontin alla. Huoneessa oli melko lailla elämää nähnyt ja suttuinen tapetti, joka aluksi nypittiin irti seinistä. Alunperin oli tarkoitus tapetoida koko huone uudestaan, mutta eräs maalari-tuttuni heitti idean, että tapetoisi vaan yhden seinän tehosteseinä-tyyliin. Hän perusteli ideaansa sillä, että jatkossa on helpompi muuttaa huoneen ulkonäköä, jos voi vaan pääasiassa maalata ja tapetti on vain yhdellä seinällä. Innostuimme heti tästä ideasta, sillä mikä sen parempaa, kuin jo ennakkoon vähän helpottaa tulevaa elämää.

Pohjamaalia on nyt levitetty pari kerrosta ja varmaan yksi kerros vielä laitetaan. Pari päivää sitten, kun mieheni kanssa levitimme pohjamaalia seinille, totesin, että minulle on tässä viime aikoina muodostunut oma slogan kotihommissa. Pienistä epätasaisuuksista puhuttaessa totesin vain tyynesti, että “ei sitä kukaan huomaa”. Tätä toistelin jokin aika sitten myös verhojen lyhennys -operaatiossa.

Totuus on se, että voi olla, että joku huomaakin. Mutta en näe syytä, miksi sitä pitäisi itse jäädä murehtimaan. Todennäköisyys siihen, että joku lyttää kasvonsa kiinni remontoidun huoneen seinään silmiään siristellen ja pikkuvirheitä etsien, on kuitenkin melko pieni. Näin on ainakin omassa lähipiirissäni (toivottavasti teidänkin). Ja jos vieraasi huomaa jonkin epätasaisuuden tai huonosti maalatun kohdan, hän ei jää miettimään sitä moneksi tunniksi, saati sitten päiväksi. Todennäköisesti ajatus vilahtaa hänen mieleensä ja sitten tuleekin jo jotain muuta mietittävää. Ja vaikka joku jäisikin murehtimaan, miten jonkun toisen seinässä on yksi vähän pikaisemmin maalattu kohta, niin mitä se sitten haittaa. Silloin hän miettii sitä itse, omassa mielessään – ei sinun mielessäsi.

Leppoisaa päivää kaikille 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
reed-585618_1280

Miten rauhoittua, kun sille ei ole aikaa?

Viimeiset pari viikkoa ovat pistäneet minut aika koville. Töitä ja muuta hommaa riittänyt pilvin pimein, eikä rauhoittumiselle ole oikein jäänyt aikaa. Kiireisinä aikoina minulle tuntuu helposti jäävän jotenkin todella hektinen olo päälle. Asiaa ei helpota se, että tällaisina aikoina ei ole yleensä aikaa tehdä asioita, jotka helpottaisivat stressiä.

Listasin tähän muutamia asioita, joiden olen huomannut rauhoittavan itseäni kiireen keskellä.

  1. Lämpötyyny niskassa. Lämmittää ja tuo kevyttä painoa niskalle, jolloin olo on kuin kissalla lämpimän takan ääressä. Suuri etu on myös siinä, että lämmitintä voi pitää niskassa samalla kun puuhaat jotain muuta.
  2. Nukkuminen. Kiireen keskellä on erityisen tärkeää varata riittävästi aikaa nukkumiselle. Kannattaa pyrkiä tyhjentämään mieli nukkumaan mennessä, eikä stressata nukahtamisesta. Mikäli unentulolle lataa liikaa paineita, päätyy vain tuijottamaan kattoa ja paniikissa miettimään “minun pitäisi jo nukkua”. Eli unentulosta murehtiminen ei auta mitään.
  3. Syöminen. Ruokailuun kannattaa panostaa, vaikka tuntuu, ettei siihen olisi aikaa. Hyvän ruuan avulla jaksaa paremmin.
  4. Tauot. Jo minuutin mittainen tauko voi rauhoittaa niin, että jaksat puurtaa taas pari tuntia. Hengitä rauhallisesti, laita vaikka silmät kiinni ja tyhjennä hetkeksi mielesi. Syvä huokaisukin voi rauhoittaa keskellä hektistä aherrusta ja saada olosi levolliseksi.
  5. Lukeminen. Tuntuu vähän hullulta kirjoittaa tätä tähän, koska eihän sitä yleensä kiireisenä aikana jää aikaa lukemiselle. Olen kuitenkin huomannut, että jos luen muutamankin rivin todella hyvästä kirjasta, se rauhoittaa mieltäni välittömästi. Aikaa ei siis mene välttämättä kuin puoli minuuttia, mutta olo on tämän jälkeen paljon rennompi.
  6. Liikkuminen. Tässä heti perään toinen asia, mille on vaikea ottaa aikaa kiireisenä aikana. Jos on vain vähän aikaa, on käytettävä liikunnan suhteen luovuutta. Itse olen havainnut parhaaksi pikaliikunnaksi hyppynarulla hyppimisen, sillä se kohottaa sykkeen nopeasti. Pidän usein myös käsipainoja ulottuvilla, jotta voi nostella edes pari sarjaa, kun liikenee pieni hetki aikaa.
  7. Lisämurehtiminen. Murehtiminen stressaavan päivän jälkeen ei muuta mitään. Kiireen keskeltä löytyvää vähäistä vapaa-aikaa ei kannata käyttää menneiden tai tulevien asioiden murehtimiseen. Aivojen pitää saada levätä välillä. Ratkaisuja kannattaa miettiä mielen rauhoituttua, jolloin asiat pystyy näkemään selkeämmässä valossa.

Joitain asioita varmaan unohdin tässä mainita, mutta ei oteta stressiä siitä. Rauhallista viikonloppua kaikille! <3

Facebooktwittergoogle_pluspinterest