fodmap

magical-1090663_1920

Armollista ja tunnelmallista joulua

Olen kirjoitellut nyt pitkään ruuasta ja halusin välillä kirjoittaa jostain aivan muusta. Ainakin jouluinen leipäohje on vielä ennen aattoa tulossa, mutta keskitytään hetki aivan muihin asioihin. Ruuasta kirjoittelu kuuluu ehdottomasti niihin aiheisiin, joista blogissani haluan kirjoittaa, mutta haluan sen sisältävän myös muuta. Tänään kirjoitankin armosta, sillä se jos mikä on näin joulun alla ajankohtaista.

Millaisen joulun olet suunnitellut? Oletko kuvitellut aattoillan jo valmiiksi mielessäsi: kuinka kuusi on kauniin symmetrisesti koristeltu, joulupöydästä ei puutu ainuttakaan perinneruokaa ja koti kiiltää pölyttömyyttään? Oletko suunnitellut ennen joulua tyhjentäväsi jokaisen kaapin, organisoivasi vaatteet, lahjoittavasi osan pois? Ehkä kirpputorilta vielä ehtisi varata pöydän, jossa kaiken ylimääräisen voisi myydä parempaan käyttöön? Aiotko valmistaa kaikki ruuat itse, myös ne, joita kukaan ei välitä syödä? Oletko aikeissa tehdä kaikille tuttavillesi itse lahjat, vaikka et millään keksi, missä välissä ehtisit ne kaikki tehdä?

Kuvittelen välillä itsekin mielessäni tuota täydellistä aattoiltaa, jolloin joululaulut soivat taustalla syödessämme, Lumiukko pyörii televisiossa, eikä ole kiirettä eikä hätää. Olen jo muutaman vuoden viettänyt joulua keskenään mieheni kanssa. Ensimmäisenä vuonna joulunalusaika kului pienessä hätäilyssä, sillä silloin ajatukset täydellisestä yhteisestä joulusta olivat vahvimmillaan. Ajattelin kaiken käyvän nopeasti ja helposti. Tietysti, koska olin aina ennen viettänyt juhlaa lapsuudenkodissani, jossa joku muu hoiti suurimman osan jouluvalmisteluista, eli minulla ei ollut selvää käsitystä valmistelujen todellisesta määrästä.

Jo tuo ensimmäinen joulu poissa vanhempien luota osoittautui kuitenkin aivan yhtä ihanaksi, kuin kaikki aiemmat joulut. Kaikki ei mennyt putkeen, esimerkiksi piparien paisto viivästyi ja jäi lopulta aattoaamuun. Niistäkin ensimmäinen erä kärähti – ja kunnolla. Tästä saimme kuitenkin vain hyvät naurut ja seuraava pellillinen näytti jo ihan syömäkelpoiselta. Kaikki ei siis ollut täydellisesti, mutta meille kaikki oli täydellistä. Joulussa onkin enemmän kyse rauhoittumisesta, tunnelmasta ja rakkaudesta. On tärkeintä olla niiden lähellä, joista välittää.

Itselläni on ollut tänä vuonna hyvin aikaa valmistautua jouluun, mutta silti olen varautunut siihen, että kaikkea en ehdi tehdä, mitä olen suunnitellut. Olen pitänyt pääprioriteettina ruokien valmistamista, sillä fodmap-ruokavaliota noudattavana minulle on tärkeää tietää, mistä ainesosista ruuat on valmistettu. Laatikoiden määrä on meillä kuitenkin minimissä ja joitain ruokia saadaan anopiltani – ja se onneksi helpottaa hommaa. Valmistin itsekin taas suuremman satsin porkkanalaatikkoa ja joulutorttuja ja vein vanhemmilleni, niinkuin olen tehnyt jo muutamana vuonna. Tällainen pieni auttaminen jo luo joulun tunnelmaa ja tekee hyvän mielen sekä itselle että vastaanottajalle. Etenkin, kun vanhempani eivät olettaneet minun tekevän mitään, vaan tein ne omasta tahdostani ja koska minulla oli siihen hyvin aikaa.

Olen viime vuosien aikana huomannut, miten ihminen aina kuvittelee, että aikaa on paljon enemmän, kuin sitä todellisuudessa on. Tätä hahmottaakseni olenkin alkanut katsoa kellosta suoraan aikaa ja miettiväni pisimmän mahdollisen ajan, joka mihinkin tekemiseen voi mennä. Aina tämä ei onnistu, vaan optimistinen mieleni kuvittelee, että ehdin tosiaan tehdä vartissa tunnin lenkin. Yhä useammin olen kuitenkin saanut apua tästä menetelmästä, että katson kelloa ja mietin, miten kauan minulla on aiemmin mennyt samantyylisten asioiden tekemisessä. Pyrin myös laskemaan mukaan ne hetket, jolloin minun pitää saada rauhoittua, jotta en ala käydä ylikierroksilla. Tämä pieni suunnittelu on vähentänyt paljon turhautumista. Olen ennen luullut, etten vain ole tarpeeksi nopea ja tehokas, vaikka kyse ei oikeasti ole siitä. Sillä olenhan minä ihan tarpeeksi tehokas, innokas mieleni vain välillä erehtyy kuvittelemaan, että kaksi minuuttia riittää kaupassa käyntiin. Tätä jännää mielen ominaisuutta kutsutaan ainakin nimellä optimismivääristymä, josta esimerkiksi ihana Katri Manninen on kirjoittanut blogissaan monestakin eri näkövinkkelistä – suosittelen tutustumaan 🙂

Mutta tosiaan, olen siis täysin valmistautunut siihen, että jouluaattoon mennessä osa paperikasoista on edelleen järjestämättä ja osa huonekaluista lepää tyytyväisinä tomukerroksen alla. Se on ihan ok, eikä haittaa mitään. Samaten ajattelen, että vaikka mieheltäni jäisi puolitiehen jokin joulutekeminen, ei sillä ole loppujen lopuksi niin väliä. Tärkeintä on, että saamme viettää yhdessä joulua.

Toivon, että jokainen voi antaa jouluna itselleen ja läheisilleen armoa ja ymmärrystä. Vaikka toivottu lahja jäisi saamatta, lempijouluruoka loppuisi kesken tai nurkissa vilistäisi villakoiria, voi joulusta silti tulla täydellinen.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest

Jouluruuat ja fodmap

Sain juuri viikonloppuna kehuja sopivasta julkaisutahdistani. Tuudittauduin kehuun tietysti välittömästi ja havahduin kirjoittamaan lisää vasta tänään. Edellisestä kirjoitelmastani on jo yli viikko – kääk! No, ei tauko blogia kaada (I think).

Olen heti joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen höpsähtänyt täysin kaikkeen jouluhommailuun. Tein porkkanalaatikot pakastimeen valmiiksi heti ensimmäisenä päivää ja asunto on jo melkein kokonaan koristeltu. Olen myös tehnyt käytöstä poistettuun terraarioon jouluisen metsäkuvaelman ja ulko-oveamme koristavat jouluvalot. Myös kynttelikköjä löytyy ja ajattelimme ottaa kuusenkin jo tällä viikolla esiin.

Taisin jossain kirjoituksessani jo mainita, että jouluruokien yhdistäminen fodmap-ruokavalioon on mietityttänyt minua melkoisesti. Nyt olen kuitenkin todennut, että selviän jouluruokailusta varmasti ihan hyvillä olotiloilla, kunhan pidän kohtuuden tietyissä ruuissa. Porkkanalaatikkoa väsätessäni huokaisin helpotuksesta, sillä käyttämääni ohjeeseen tulee vain 0,5 rkl siirappia. Olen ollut siinä käsityksessä, että siirappi ei sovi fodmap-ruokavalioon, mutta ainakin FODMAP-keittiöni -blogin listauksessa se oli luokiteltu kohtuullisesti nautittaviin ruoka-aineisiin. Tässäkin on varmasti taas parasta kuunnella itseään ja omaa vatsaansa. Olen nimittäin huomannut, että vaikka jokin ruoka-aine toimisi yhdelle, se ei välttämättä toimi toiselle, vaikka kyseessä olisi sama oireyhtymä.

Nyt kun siirappi on siis kohtuullisesti vapautettu käyttööni, iloitsen myös siitä uutisesta, että voin syödä pari piparkakkua! Ja jos pysyn kohtuudessa piparien kanssa, voin varmasti myös herkutella muutamalla Geishalla, jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti jouluun. Onneksi myös huikea määrä juustoista on laktoosittomia, joten minun ei tarvitse kärvistellä lempparisesonkiani ilman juustoherkkujani.

Katselin tuossa muutenkin läpi jouluruuista tekemäämme listaa ja nähtävästi syömiset menevätkin paljon helpommin fodmappina kuin aluksi kuvittelin. Lihapullat olen jo pitkään tehnyt kaurahiutaleisiin korppujauhojen sijaan ja nyt ei siis tarvitse vaihtaa kuin kermaviili laktoosittomaan. Rosollin jätän väliin punajuurien vuoksi, mutta pelkät keitetyt porkkanatkin maistuvat mainioilta. Kala nyt on kala, eli sitä voin syödä ihan rauhallisin mielin, samoin laktoosittomaksi tehty perunamuusi. Salaatinkin voi tehdä vaan sellaisista raaka-aineista, jotka kuuluvat fodmap-ruokavalioon. Quite simple!

Glögin ja tähtitorttujen kanssa olen vielä vähän mietiskelyosastolla. Kaupan glögiä en ole uskaltanut kovin paljoa juoda, mutta nyt löysin sopivan helpolta kuulostavan glögiohjeen tuolta aiemmin mainitsemastani FODMAP-keittiöni -blogista. Monen glögiohjeen kohdalla olen todennut niiden olevan liian hankalia tehdä, että tulisin niitä kokeilemaan. Tämä chai-teen valmistusta muistuttava glögiohje kuitenkin vaikutti helpolta ja menee varmasti kokeiluun.

Niin ja ne tähtitortut. Taikinan tekeminen itse vaikuttaa kaikilla löytämilläni ohjeilla niin työläältä, että todennäköisesti jää tekemättä. Mutta mikäli kuitenkin innostun, olen ajatellut Ihanan inkiväärin innoittamana käyttää porkkanahilloa luumuhillon tilalla, sillä luumu on minulle ehdottomasti yksi pahin mahavaivojen aiheuttaja. Porkkanahillostakin saa helposti fodmap-version, kun jättää hunajan pois ja lisää hillosokerin määrää.

Olen todella kiitollinen siitä, että jouluruokien kanssa pääsee kuitenkin näin vähällä reseptienmuuntelulla ja vaivannäöllä, vaikka herkkävatsainen onkin. Ihanaa joulunodotusta ja jouluruokafiilistelyä kaikille – sekä herkkä- että teräsvatsaisillekin! 🙂

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Mutakakku

Ylihelppo mutakakku tai mutakakkumuffinssit raakakaakaosta

Kurkkuni on ollut jo muutaman päivän kipeä. Tänä aamuna kipu oli taas pahentunut ja päätin pitää nokkani kiinni koko päivän. Nappasin työpöydältäni lehtiön ja kynän ja olen nyt siis aamusta asti kommunikoinut raapustellen, ilmeillen ja vimmatusti elehtien.

Fiilis on kyllä kummallinen, sillä olen nukkunut kurkkukivun vuoksi viimeiset pari yötä aika vähän. Toivottavasti kuitenkin pääsen pelkällä kurkkukivulla, eikä tule muita lenssun oireita. Ja parempi silti näin, että tauti tuli näin ennen joulua, eikä sitten jouluaattona!

Sairastelusta huolimatta minun alkoi ihan älyttömästi tehdä mieli suklaata. Ja kuivaruokakaapissa lojuikin raakakaakaojauhetta, joka pitäisi pikkuhiljaa käyttää pois, joten ryhdyin reseptin metsästykseen.

Löysin Kotikokin sivuilta todella helpon muffinssiohjeen. Aloin sitten puolikuntoisena ja pää pyörällä värkkäillä taikinaa, eikä kömmähdyksiltä vältytty. Ensin mittasin melkein puolet liikaa jauhoja ja ehdin jo sekoittaa ne kaakaon kanssa. Sitten heitin kananmunien joukkoon tarkoitettua sokeria jauhojen sekaan ja lopuksi aloin nuukailla rasvan kanssa. Rasvan vähentäminen ei kyllä haitannut, sillä tästä tuli vähemmälläkin todella hyvää ja täyteläistä.

Meillä ei sattunut olemaan muffinssivuokia, joten päätin kumota taikinan irtopohjavuokaan, eli tehdä matalan kakun. Tällä taikinalla voi tehdä siis kumman vain, kakun tai muffinssierän.

En ole saanut mistään varmaa tietoa kookospalmusokerin sopivuudesta fodmap-ruokavalioon, mutta käytin sitä tässä itse. Yksi ravintoterapeutti kerran sanoi minulle, että valkoinen sokeri sopisi paremmin ja se olikin kauhun hetki. Tämä oli kuitenkin se sama ravintoterapeutti, joka suositteli minulle myös muun muassa niitä viinirypäleitä, jotka myöhemmin paljastuivat sopimattomiksi tähän ruokavalioon. No, mutta pointtina se, että käytä sitä makeuttajaa, minkä (vatsasi) parhaaksi koet.

Käytin ohjeessa luomukanojen ensimunia, jotka ostin aiemmin tällä viikolla REKO:n kautta. Kuulemani mukaan kyseiset munat ovat kanojen ensimmäisiä munia, eli ne vielä harjoittelevat munimista. Sen vuoksi koko on hyvin pieni ja on niiden kanssa koettu muitakin yllätyksiä. Nimittäin, suuressa osassa kananmunista on ollut yhden sijaan kaksi pientä keltuaista. En ollut ikinä ennen nähnyt, onko joku muu? Maku oli kuitenkin taivaallinen, eli ei vaikuttanut siihen mitenkään 🙂

Sovelsin tuota löytämääni ohjetta sekä tarkoituksella että vahingossa niin paljon, että nakuttelin oman versioni tähän alas. Mies oli kyllä pikkuisen yllättynyt kotiin palatessaan, kun olin sanonut tekeväni perunamuusia ja pöydällä odottikin suklaakakku.

 

Ylihelppo mutakakku tai mutakakkumuffinssit raakakaakaosta

100 g kookosöljyä
100 g (laktoositonta) voita
9 rkl raakakaakaojauhetta
4 dl (kookospalmu)sokeria
2,5 dl hienoa gluteenitonta jauhoseosta
5 pientä kananmunaa

1. Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöiset kananmunat kuohkeaksi vaahdoksi (n. 5-10 min).

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vaahdon joukkoon, lisää lopuksi myös sulatetut rasvat.

3. Annostele muffinssivuokiin tai voideltuun irtopohjavuokaan.

4. Paista muffinsseja n. 9 minuuttia 200:ssa asteessa, jolloin sisältö jää vähän löysäksi. Irtopohjavuuassa olevaa kakkua saa paistaa n. 12-14 minuuttia uunista riippuen. Kakku saa jäädä mutakakun tapaan sisältä löysäksi.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Mustikkapullapuuro

Mustikkapullapuuro uunissa – fodmap-versio

Tämä on sellainen resepti, jonka nimeen ei voi olla ihastumatta! Ainakaan minä en voinut, kun olin jo monta päivää kärsinyt oudosta makeanhimosta ja melkein kaikki mitä minun oli tehnyt mieli, ei sopinut fodmap-ruokavalioon. Tänään, kun päivällisen jälkeen makeanhimo taas yllätti, kaivoin pullapuuron reseptin esiin ja skannasin jääkaapin sisällön katseellani.

Alkuperäinen resepti löytyy siis Wellberriesin sivuilta. Se näytti ja vaikutti todella herkulliselta, mutta valitettavasti sisälsi kuitenkin ainesosia fodmap-ruokavalion ulkopuolelta, eli minunkaan vatsani ei tätä siis täysin sellaisenaan olisi hyväksynyt. Päätin siis tehdä siitä meille vatsavaivaisille vähän lempeämmän version.

Osan aineksista tosin vaihdoin vain siksi, että kaapistani ei löytynyt niitä. Siksi esimerkiksi ceylon-kanelista tippui ceylon pois ja vanilijajauhe onkin minun versiossani vaniliinisokeria. Kananmunia laitoin vain kaksi, koska enempää ei jääkaapissa ollut. Huomenna saan onneksi hakea suoraan lähituottajalta kennollisen luomumunia, että hyvää kannattaa odottaa.

Mikäli makunystyräsi kaipaavat enemmän makeutta, voit lisätä puuroon haluamaasi sokeria ja käyttää maidon sijasta kermaa. Minua on vähän harmittanut tuo kookosmaidon vaihtaminen lehmänmaitoon, mutta lehmänmaito tuntuu vain sopivan paremmin vatsalleni. Ennen käytin siis molempia vähän fiiliksen, ruuan ja tilanteen mukaan, mutta nyt olen ainakin toistaiseksi luopunut kookosmaidosta ja -kermasta, koska ne eivät kuulemma välttämättä sovi ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville. Makeuttaminen on tällä ruokavaliolla myös vähän haastavampaa, kun esimerkiksi siirapit, hunaja ja taatelit ovat poissa pelistä. Mutta mitäpä tuosta silti masentumaan, onneksi banaania voi käyttää!

Tämän kokkauskokemuksen kautta muuten opin myös, että palsternakka ottaa pidemmän raastamisajan kuin kaverinsa porkkana. Tai sitten aika vain tuntui pitkältä, kun odotin niin malttamattomana valmiin pullapuuron makua. Namiahan se oli – kiitos vielä alkuperäisestä reseptistä Wellberriesin Tuulialle 🙂

 

Mustikkapullapuuro uunissa

5 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
2 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl vaniliinisokeria
1 tl kurkumaa
0,5 tl suolaa
1 banaani
3 dl laktoositonta maitoa tai kuohukermaa
1 dl vettä
2-3 kpl kananmunia
2,5 dl mustikoita (tai muita marjoja)
n. 200 g palsternakkaa
neitsytkookosöljyä öljyämiseen
(sokeria)

Tarjoiluun: banaania, laktoositonta kuohukermaa tai maitoa, kanelia

  1. Raasta palsternakat mahdollisimman hienoksi raasteeksi.
  2. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja öljyä uunivuoka.
  3. Muussaa banaani haarukalla.
  4. Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja märät keskenään. Lisää mustikat viimeiseksi, jotta ne eivät mene täysin mössöksi.
  5. Yhdistä seokset, sekoita ja kaada uunivuokaan tasaisesti. Anna paistua uunissa n. 20-30 minuutin ajan, kunnes pinta on saanut väriä ja uunipuuro on hyytynyt.
Facebooktwittergoogle_pluspinterest
pikkutontut

Pikkutontut ja pitkä puurojono

Olen aloitellut jo joulunodotusta. Terassia koristaa pari lyhtyä ja sisätiloista voi bongata jo tonttuja, yhdet jouluvalot (jotka ajateltiin kyllä siirtää pihan puolelle) ja led-kuusen.

Tänään myös pyörähdimme kaupan joulunavauksessa ja mukaan tarttui pari pikkutonttua ja jouluvalot. Maisteltiin glögiä (minäkin, vaikka se meni kyllä vähän ohi fodmap-ruokavalion..), todettiin puurojono liian pitkäksi ja napattiin mukaan maitoa ja kananmunia.

Tontut löysivät paikkansa eteisen pöydältä, yhden isomman tontun ja led-tuikun vierestä. Toinen tonttu oli vähän ressukka, sillä sen hatussa oleva liimaus oli hieman levinnyt. Se oli niin sympaattinen epätäydellisine hattuineen, että halusin sen mukaani.

Jouluasioissa mietintää ovat aiheuttaneet jouluruuat. Pitää alkaa jo vähän miettiä, mitä reseptejä pitää alkaa muokkailla fodmap-ruokavalioon sopiviksi ja mitkä menevät sellaisenaan. Lihapullista jätetään ainakin sipuli(jauhe) pois.

Mutta minulla on vahva usko siihen, että kaivatut jouluruuat saadaan toteutettua. Pitää vain käyttää luovuutta apuna. Ja nettiä.

Askartelin tänään iltapuhteena vielä muutaman pikkukuusen. Ne tulevat yhteen joulukoriste-juttuun, mutta ei siitä ainakaan vielä sen enempää 😉

Tajusin muuten, että unohdin tehdä ne ohjeet kurpitsalyhdyn tekemisestä. Heh. Pitäiskö homma jättää ensi vuoteen vai vieläkö ehtii?

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Kaurapuuro mustaherukoilla

FODMAP-ruokavalio toimii!

Olen kohta viikon syönyt FODMAP-ruokavalion mukaisesti ja oloni alkaa olla jo oikein hyvä. FODMAP-ruokavalioa suositellaan siis ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville. Ruokavaliossa vältellään fermentoituvia, hitaasti sulavia hiilihydraatteja, jotka sulavat vasta päästessään paksusuoleen. Sana FODMAP viittaa nimenomaan näihin fermentoituviin hiilihydraatteihin.

Turvotus on laskenut huomattavasti ja vaatteetkin istuvat mukavammin päälle. Olen ollut vähän hämilläni kun tajusin, miten paljon turvotusta minullakin oli vääränlaisen ruokavalion vuoksi. En ollut yhtään osannut ajatella, että se kaikki oli turvotusta, vaan olin oikeasti kuvitellut lihoneeni pari kiloa.

Lisäksi ihoni on alkanut voida paljon paremmin. Olen kärsinyt atooppisesta ihottumasta jo lapsesta saakka, mutta sain siihen avun parisen vuotta sitten. Jokin aika sitten ihottuma alkoi kuitenkin taas palailla, samoin kun kasvoilleni ja leualleni alkoi ilmestyä finnejä. Olen oppinut, että suoliston kunto ja ihon hyvinvointi kulkevat käsi kädessä ja siksi onkin hyvin loogista, että iho-oireiden alettua ei mennyt kauaakaan, kun vatsakrampit alkoivat. Ruokavaliomuutoksen myötä ihottumakin on siis alkanut taas parantua käsistäni ja kasvojen iho on jo nyt puhtaampi ja sileämpi.

Mahtavaa huomata jo näin lyhyessä ajassa, että ruokavaliosta on todella hyötyä ja miten radikaalisti oma hyvinvointi on jo nyt parantunut. Omalla kohdallani tietysti tähän nopeaan muutokseen on voinut vaikuttaa se, että olen jo aiemmin kiinnittänyt jonkun verran huomiota ruokavaliooni, mutta nyt koin tarpeelliseksi tarrata asiaan tiukemmin.

Mutta nyt, yksi kurpitsa odottaa keittiössä vielä pilkkomistaan. Tai no, itse asiassa taidan jättää sen pilkkomisen huomiselle. Tai ylihuomiselle. Taidan vain laittaa saunan päälle ja mennä lämmittelemään näin viikon päätteeksi. Jep, niin teen.

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterest