Liikkeelle vaikkei huvita?

Liikkumaan lähteminen ei ole aina helppoa. Jos on vähän väsynyt, huonolla tuulella tai sohva näyttää erityisen pehmeältä, voi lenkille tai salille lähteminen tuntua ylitsepääsemättömän tuskalliselta. Mieleen tulvahtaa heti kymmenen selitystä ja syytä, miksi olisi parempi tehdä vaan pari voileipää ja kääriytyä peiton alle katsomaan televisiota.

Tällaisina Sohva näyttää houkuttelevalta -hetkinä kannattaa muistaa se tunne, kun olet jo lähtenyt liikkeelle ja päässyt vauhtiin. Muistutan itseäni usein myös kaikista niistä kerroista, kun olen jäänyt sohvalle löhöilemään ja pian päätynyt harmittelemaan päätöstäni. Muistelen myös niitä kertoja, kun minua ei ole yhtään huvittanut lähteä lenkille, salille tai jumppaan, mutta olen siitä huolimatta päättäväisesti lähtenyt. En muista ainuttakaan kertaa, että tämä päätös olisi harmittanut minua. Yleensä aina, kun vain ottaa sen askeleen, että pääsee ulos ovesta, tulee jo ihana ajatus mieleen: “onneksi lähdin liikkeelle”.

Ei kannata siis heti antaa periksi päällimmäiselle, mukavuudenhaluiselle tai ärtyneelle ajatukselle. Kannattaa miettiä, mikä on sinulle itsellesi hyväksi. Olen joskus kuullut sanottavan, että joskus pitää olla kuin itsensä paras ystävä. Tällaisina hetkinä voit ajatella olevasi itsesi paras ystävä, joka lempeästi hoputtaa lenkkipolulle, vaikka sinua ei yhtään huvittaisi nostaa takamustasi sohvalta.

Muista kuitenkin, että jos todella olet äärimmäisen väsynyt, älä pakota itseäsi liian raskaaseen suoritukseen. Itseään ei tarvitse ajaa piippuun, silloin liikunnastakin katoaa ilo. Ja sitähän emme halua!

Facebooktwittergoogle_pluspinterest