työ

Pikapostaus: Tee tärkeät päätökset mielenrauhasta käsin

Onko sinulle käynyt ikinä niin, että aiemmin suurena intohimona pitämäsi asia ei tunnu enää hyvältä? Yhtäkkiä kohtaat tilanteen, jossa et jaksa enää räpiköidä saavuttaaksesi aiemmat tavoitteesi? Aiemmin täysin järkkymättömältä tuntuva suunnanvalinta alkaakin tuntua ahdistavalta, väärältä ja mikä kauheinta: rajoittavalta.

Mitä kannattaa tehdä?

Itse olen päätynyt ratkaisuun, että tulee kuunnella itseään rauhallisessa mielentilassa. Paniikinomaisessa tunteiden viidakossa tehdyt ratkaisut saattavat jälkeenpäin kaduttaa, mutta harkitusti mielenrauhassa punnitut päätökset ovat yleensä oikeita.

Kaunista viikkoa sinulle, olkoon tämä viikko täynnä mielenrauhassa tehtyjä ratkaisuja.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
Alakulo

Ammatillinen alakulo

Olen ollut viime viikot vähän ammatillisesti alakuloinen. Liioittelisin, jos sanoisin olevani ammatillisesti masentunut, mutta alakuloinen on mielestäni sopivampi ilmaisu. En muista, onko minulla ollut ammatillisesti tällaista oloa koskaan. Ajattelen ammatistani paljon asioita, joita en meinaa uskaltaa tutkia. Olen kohdannut haasteita, joiden en odottanut lyövän minua näin kovalla kädellä. Tunnen olevani kovin yksin näiden asioiden kanssa ja tunnen väsymystä ja turhautumista kaiken yrittämisen jälkeen.

Olen alkanut miettiä vaihtoehtoja ja tehnyt uusia polkuja mahdollisiksi. Katsotaan. Olen päässyt välivaiheeseen ja huomenna toivon saavani vastauksia. Odotan valon hilkahdusta, helpotuksen huokausta, toivottomuuden väistymistä. Odotan säännöllisyyttä, turvaa, uusia haasteita vastoinkäymisineen, uuden oppimista ja kehittymistä. Samalla tunnustan todellisiksi ylpeyden nielemisen, tulevat kysymykset ja mielipiteet. Kurjat toteamukset ja ennakkoasenteet.

Mietin, ehdinkö syödä aamulla puuroni vai siirtyisinkö leipään. Mitä jos en herää?

Mitä minä aina vain etsin ja odotan?

Jotain hyvääkin. Olen nukkunut paremmin viime yöt. Ruudut kiinni iltakymmeneltä -päätös otettiin käyttöön vasta kaksi päivää sitten ja energiaa on jo reilusti enemmän. Olen nukahtanut nopeammin ja herännyt virkeänä. Aamuinen voimattomuus tuntuu olevan tiessään.

Tiedän, että kaikki selviää vielä ja onneksi mieliala nousee päivittäin ilman, että asian eteen tarvitsisi tehdä mitään. Tänään tuntui hyvältä kirjoittaa. Myös moni muu asia tuntuu tänäänkin hyvältä ja olen iloinen siitä.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
ota_apua_vastaan

Anna muiden auttaa

Toisinaan on hyvä luopua kontrollista ja antaa muiden auttaa. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta se vapauttaa aikaasi asioille, jotka ovat sinun kohdallasi vielä tärkeämpiä.

Sain eilen työpuhelun, jossa minulle tarjottiin luotettavalta suomalaisyritykseltä tiettyä avaimet käteen -palvelua. Palvelu kiinnosti ja tiesin sen olevan erittäin tarpeellinen. Pähkäilin kuitenkin todella pitkään, että pystyisinkö kuitenkin itse toteuttamaan tämän asian, jolloin oppisin jotain uutta, eikä palvelusta tarvitsisi maksaa ulkopuoliselle.

Keskustelin noin puoli tuntia myyjän kanssa ja olin vakuuttunut palvelun laadusta ja hyödyllisyydestä, sillä olinhan tutustunut aiheeseen jo aiemminkin. Tästä huolimatta pyysin myyjää palaamaan asiaan seuraavana päivänä. Osittain tämä pyyntöni liittyy varovaiseen ja harkitsevaan luonteeseeni, mutta mukana oli myös häivähdys kontrollintarvetta: “voisinko tehdä tämän itse?”

Mietin vielä hetken puhelun jälkeen, millä tavalla voisin jättää palvelun tilaamatta ja voisin toteuttaa sen ilman ulkopuolista apua. Palveluun liittyvien asioiden opiskelu ja toteuttaminen olisi toki mahdollista, mutta aloin pohtia sen kannattavuutta. Voisin siis töiden päälle opiskella ja opetella tekemään asiat itse ja menettää suuren osan jo nyt vähästä vapaa-ajastani. Lisäksi mietin, pystyisinkö satsaamaan niin paljon aikaa asian opiskeluun, että kykenisin yhtä laadukkaaseen ja toimivaan lopputulokseen, kuin mitä minulle tarjottu palvelu takaisi. Luultavasti en, koska ylimääräisille asioille on jo nyt hyvin vähän aikaa.

Minusta alkoi siis tuntua siltä, että sitoutuva itseopiskelu tässä asiassa ei olisi kannattavaa. Ymmärsin nimittäin, että vaikka opiskelisinkin asian läpikotaisin, en todennäköisesti pystyisi hyödyntämään oppimaani tulevaisuudessa niin, että siitä olisi minulle mitään selvää hyötyä. Tämän asian itseopiskelulla siis saattaisin vain hukata aikaani, enkä todennäköisesti pääsisi edes yhtä hyviin tuloksiin.

Päätin siis ottaa tarjouksen vastaan. Yritys oli luotettava, osaajat rautaisia ammattilaisia ja hinta oli kohtuullinen. Miksi siis ei? Mieleeni tuli lause, jonka kuulin parisen vuotta sitten keskustellessani erään yrittäjän kanssa: “On parasta antaa aina kyseisen alan ammattilaisten hoitaa asiat, eikä yrittää itse vääntää väkisin kaikkea. Silloin voi keskittyä omaan osaamiseensa ja kehittyä siinä.”

Jos on tottunut kontrolloimaan monia asioita, ei kontrollista luopuminen kuitenkaan ei ole aina helppoa. Ajattele kuitenkin omaa itseäsi: kaipaisitko lepoa tai enemmän vapaa-aikaa? Onko sinun todella aivan välttämätöntä tehdä kaikki itse? Missä voisit höllätä ja antaa jonkun muun auttaa?

Yhden ihmisen ei tarvitse jaksaa hoitaa yksin kaikkea. Avun pyytäminen tai sen vastaanottaminen ei ole häpeällistä tai noloa vaan ainoastaan järkevä tapa huolehtia omasta jaksamisestaan. Kehotan siis ottamaan hyvää apua vastaan, sillä pieni hengähdystauko on välillä paikallaan.

Miten sinä voisit antaa muiden auttaa sinua?

Facebooktwittergoogle_pluspinterest
iphone-518101_1280

Työt ja vapaa-aika erilleen – haastava mahdollisuus

Työni on sen tyylistä, että monet olettavat minun tekevän töitä milloin tahansa, päivien lisäksi myös iltaisin ja viikonloppuisin. Usein näin onkin, mutta pyrin tekemään iltoja ja viikonloppuja vain omilla ehdoillani ja ennakkoon harkiten.

Joustan tässä asiassa kuitenkin hyvin pitkälle ja vastailen puhelimeen ja sähköposteihin joskus silloinkin, kun olen ajatellut viettää laatuaikaa läheisteni kanssa. Olen alkanut huomata tämän pitkäaikaisen vaikutuksen muussa elämässäni. En pysty viestin tai puhelun jälkeen enää kytkemään mielessäni off-painiketta päälle, kuten ennen.

Kun esimerkiksi vietän aikaa ystävieni kanssa ja huomaan puhelimeni näytöllä ilmoituksen vastaamatta jääneestä työpuhelusta, en pysty jättämään sitä mielestäni. Jään pohtimaan, pitäisikö soittaa heti takaisin vai voinko palata asiaan vasta myöhemmin. Tämä tapahtuu, vaikka tietäisin, että asia ei ole kiireinen ja soittajalle sopii hyvin, että palaan asiaan myöhemmin.

Ikävää ja täysin turhaa tässä tilanteessa on se, että en edistä työasioita yhtään siinä, että murehdin niitä mielessäni. Ja vaikka saisin jonkun hyvän töihin liittyvän ajatuksen mieleeni, aivoni eivät saa tarvitsemaansa levähdystaukoa työasioista. Tämän seurauksena alan helposti käydä ylikierroksilla, kun työasiat vievät kaiken aikani ja myös yöunet alkavat lyhentyä. Yöunien lyhentyminen tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että työsuoritus heikkenee huomattavasti ja nuutunut olo saa minut muutenkin hitaaksi ja ärtyneeksi.

Samalla jätän huomiotta ihmiset, jotka ovat sillä hetkellä ympärilläni. Tämä on jopa surullinen ajatus, sillä itsekin koen ikäviksi tilanteet, joissa keskustelukumppani ei selvästi ole läsnä tilanteessa. En halua siis itsekään käyttäytyä niin. Tällaisella toiminnalla olen siis puolittain töissä ja puolittain paikalla, mikä kuulostaa liian sekavalta minun makuuni. En halua viettää sellaista elämää.

Ensimmäinen ja ehkä tärkein askel kohti selkeämpää työn ja vapaa-ajan jakoa on se, että teen itselleni selväksi, että minun ei ole pakko olla tavoitettavissa 24/7. Aion seuraavaksi alkaa miettiä keinoja, joilla pystyn toteuttamaan tätä käytännössä ja löydän taas kadoksissa olevan off-painikkeen laadukkaampaa vapaa-aikaa varten.

Facebooktwittergoogle_pluspinterest